Serbokroaatti | |
---|---|
Oma nimi | srpskohrvatski, hrvatskosrpski/српскохрватски, хрватскосрпски |
Muu nimi | Serbokroatia |
Tiedot | |
Alue | Länsi-Balkan |
Virallinen kieli |
Serbia (muodossa serbia) Kroatia (muodossa kroatia) Bosnia ja Hertsegovina (muodossa bosnia, kroatia, serbia) Montenegro (muodossa montenegro), Kosovo (muodossa serbia) |
Puhujia | 15 miljoonaa |
Kirjaimisto | kyrillinen ja latinalainen |
Kielenhuolto |
Vijeće za normu hrvatskoga standardnoga jezika Odbor za standardizaciju srpskog jezika |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
baltoslaavilaiset kielet – slaavilaiset kielet – eteläslaavilaiset kielet – läntiset[1] |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | sh |
ISO 639-2 | scr, scc |
ISO 639-3 | hbs |
Serbokroaatin kieli on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva eteläslaavilainen kieli, jota puhutaan Serbiassa, Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa sekä Montenegrossa. Kielellä on neljä standardisoitua muotoa: serbian kieli, kroatian kieli, bosnian kieli ja montenegron kieli. Eroja niiden välillä voi verrata brittienglannin ja amerikanenglannin eroon. Ne eivät siis haittaa ymmärtämistä.[2] Serbiaa, kroaattia, bosniaa ja montenegroa kirjoitetaan latinalaisin aakkosin, serbiaa ja montenegroa myös kyrillisin. Bosniaakin voi virallisesti kirjoittaa kyrillisin kirjaimin, mutta näin harvoin tehdään.[3]