Shimon Peres | |
---|---|
שמעון פרס | |
Israelin 9. presidentti | |
Pääministeri |
Ehud Olmert Benjamin Netanjahu |
Edeltäjä | Moshe Katsav |
Seuraaja | Reuven Rivlin |
Israelin ulkoministeri | |
Edeltäjä | Shlomo Ben-Ami |
Seuraaja | Benjamin Netanjahu |
Edeltäjä | David Levy |
Seuraaja | Ehud Barak |
Edeltäjä | Jitzhak Shamir |
Seuraaja | Moshe Arens |
Israelin 8. pääministeri | |
Edeltäjä | Jitzhak Rabin |
Seuraaja | Benjamin Netanjahu |
Presidentti | Chaim Herzog |
Edeltäjä | Jitzhak Shamir |
Seuraaja | Jitzhak Shamir |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. elokuuta 1923 Wiszniew, Puola |
Kuollut | 28. syyskuuta 2016 (93 vuotta) Ramat Gan, Israel |
Ammatti | sotilas |
Puoliso | Sonya Gelman Peres |
Tiedot | |
Puolue |
Kadima Työväenpuolue |
Uskonto | Juutalaisuus |
Kunnianosoitukset | Nobelin rauhanpalkinto (1994) |
Nimikirjoitus |
|
Shimon Peres (hepr. שמעון פרס, kuuntele ääntämys (ohje), 2. elokuuta 1923 Wiszniew, Puola – 28. syyskuuta 2016 Ramat Gan Israel)[1][2] oli israelilainen poliitikko, joka toimi Israelin presidenttinä 13. kesäkuuta 2007 – 24. heinäkuuta 2014. Peres toimi kolmeen otteeseen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajana, vuosina 1977–1992, 1995–1996 ja 2003–2005, ja maansa pääministerinä kahteen otteeseen, 1984–1986 ja 1995–1996. Peres kuului keskustalaiseen Kadima-puolueeseen, joka perustettiin vuoden 2005 lopulla; Peres jätti työväenpuolueen joulukuussa 2005 menetettyään kuukautta aikaisemmin puolueen puheenjohtajuuden Amir Peretzille.
Vuonna 1994 Peres sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa rauhanpyrkimyksistä, jotka huipentuivat Oslon rauhanprosessiin.[3]
Vuoden 2016 syyskuussa tiedotettiin Peresin saaneen aivoverenvuodon ja joutuneen hengityskoneeseen[4]. Hän kuoli kahden viikon kuluttua sairastumisesta 28. syyskuuta vastaisena yönä[1].