Silovikit

  Silovikit ovat Venäjää hallitseva ryhmittymä, joka koostuu erilaisten turvallisuus-, järjestys- ja puolustusorganisaatioiden ihmisistä.^[1] Silovikkien katsotaan olevan tärkeä osa Venäjän presidentti Vladimir Putinin lähipiiriä.^[2]

Venäjän valtion turvallisuusorganisaatioita sanotaan "voimaministeriöiksi". Venäjän kielen sana siloviki (ven. силовики, yksikössä силови́к, silovik) tarkoittaakin juuri voimamiehiä. Termi tulee venäjän kielen sanoista silovye struktury (voimarakenteet, voimajärjestelmät).

Varsinaisina silovikkeina pidetään sitä Kremlin ryhmittymää, jota aikoinaan Igor Setšin johti ja FSB tuki.^[3][4] Vuosien saatossa keskeisten toimijoiden tehtävät ovat jonkin verran vaihtuneet. Silovikkeja ovat myös mm. Nikolai Patrušev,^[4], Sergei Ivanov,^[4] Viktor Ivanov, Boris Gryzlov ja Sergei Naryškin. Setšinin tyylin konservatiivisemmat silovikit vastustavat Venäjän taloudellista lähestymistä kohti länttä ja suosivat mieluummin Kiinaa. Länsityylistä demokratiaa vastustavat silovikitkin kannattavat valvottua taloudellista liberalismia voittojen takaamiseksi. Putin on taustaltaan silovikki, mutta ottaa neuvoja talousasioissa sivilikeiltä.

Silovikit koostuvat lähinnä turvallisuuspalvelujen, sisäministeriön ja puolustusministeriöiden entisistä ja nykyisistä virkailijoista. Silovikit ovat ryhmittymänä melko hajanainen. Entinen KGB:n everstiluutnantti, Venäjän presidentti, Vladimir Putin on silovikkien ehdoton johtaja. Tästä syystä silovikkeja kutsutaan joskus myös "putinisteiksi" ja heidän ajamaa politiikkaa "putinismiksi". Vahvasti isänmaalliset silovikit olivat keskeisessä roolissa Venäjää presidenttinä toimineen sivilikki Medvedevin kaudellakin. Johtavien silovikien sisärengas on pieni^[1] ja koostuu presidentin lisäksi mm. FSB:n ja presidentinhallinnon johtajista sekä puolustusministeristä ja muutamasta muusta valtion virkamiehestä.^[5]

Korkeimmassa asemassa olevilla silovikeilla on suuria omaisuuksia. Valta Venäjällä on erilaisilla tiedusteluviranomaisilla ja sisäisen järjestyksen valvojilla.^[6] FSB, Venäjän liittovaltion suojapalvelu FSO ja syyttäjävirasto johtavat silovikkeja, joihin kuuluvat myös hierarkiassa alempiarvoiset sotilastiedustelu GRU, sisäministeriö ja puolustusministeriö.^[6] Silovikkien harjoittama politiikka selittyy pitkälle heidän halullaan valvoa Venäjän taloutta ja kukistaa heidän valtaansa uhkaavat viholliset joita ovat kilpailevat puolueet, Venäjän omaisuutta lännelle myyvät liikemiehet, separatistiset terroristit ja poliittiset ääriainekset. Silovikit vastustavat Jeltsinin ajan tyyppistä demokratiaa, mutteivät tue myöskään niin keskitettyä hallintomallia kuin mitä Neuvostoliitossa oli. Silovikit haluavat kehittää Venäjän taloutta eteenpäin valtiojohtoisten reformien kautta ja nykyaikaistaa maata ottamalla ympäristö huomioon.^[7]

Silovikkien vangitseman Mihail Hodorkovskin mukaan silovikit eroavat liberaaleista siinä, että silovikit pelaavat ilman sääntöjä.^[8] Hodorkovskin mukaan silovikit ovat epävarmoja ihmisiä, jotka suojelevat itseään epävarmuudella mahdollisuudella käyttää väkivaltaa.^[8] Niinpä he käyttävät epädemokraattisia valtakeinoja politiikassa ja liike-elämässä toisin kuin liberaalit^[8]. Silovikit pyrkivät näin keinolla millä tahansa saamaan käsiinsä rahaa ja valtaa, joita palvovat epävarmuutensa takia.^[8] Putinin ystävissä on silovikeja ja liberaaleja, ja niinpä näiden kahden perusryhmittymän raja on liukuva^[9]. Silovikien johtajana pidetyn Igot Setshinin mukaan on epäselvää kuka on liberaali, kuka siloviki.^[9]

Monet silovikit ovat joko kotoisin Leningradista eli nykyisestä Pietarista, tai ovat muuten opiskelleet, asuneet tai työskennelleet siellä.^[4] Venäjän hallintoon kuului Putinin presidenttikaudella muitakin kuin silovikkeja. Näistä tärkeimmät ovat entinen Venäjän presidentti Dmitri Medvedev, joka on kuitenkin opiskellut Leningradissa, ja apulaiskansliapäällikkö Vladislav Surkov. Surkov on todellinen poikkeus, koska hän ei ole edes koskaan asunut Pietarissa, vaan hän on puoliksi tšetšeeni. Vuonna 2006 yli kymmenen Venäjän hallinnon toimistoa oli silovikkien ohjauksessa ja seitsemän muuta osittaisessa valvonnassa. Silovikkien kanssa kilpailevan Venäjän johdossa sivilikki Medvedevin tyyppiset teknokraatit ja liberaalit liikemiehet.^[10]

1. ↑ ^{a b} Kuka Omistaa Venäjän, Arto Luukkanen 2009, s. 20.
2. ↑ Roth, Andrew: Putin’s security men: the elite group who ‘fuel his anxieties’ theguardian.com. 4.2.2022. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
3. ↑ Karlin, Anatoly: Translation: Russia’s Phantom Tandem, Real Triumvirate and the Kremlin Clan Wars. Sublime Oblivion. 3.8.2010. Arkistoitu 5.12.2010. Viitattu 28.8.2010. (englanniksi)
4. ↑ ^{a b c d} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Luukkanen_2011 ei löytynyt
5. ↑ Luukkanen 2009, s. 21.
6. ↑ ^{a b} Luukkanen 200, s. 19.
7. ↑ Luukkanen 2009, s. 24.
8. ↑ ^{a b c d} Ericson 2011, s 195
9. ↑ ^{a b} Ericson 2011, s. 194.
10. ↑ Siloviki GlobalSecurity.org. 23.4.2016. Viitattu 1.4.2009. (englanniksi)