Skotlannin kuningaskunta

Skotlannin kuningaskunta Rìoghachd na h-Alba Kinrick o Scotland
800-luku–1707
lippu vaakuna
Skotlannin kuningaskunnan sijainti
Valtiomuoto	monarkia
Monarkki	Kenneth I MacAlpin (843–858) Robert Bruce (1306–1309) Anna (1702–1707)
Pääkaupunki	Scone (vuoteen 1070) Dunfermline (1070–1440) Edinburgh (1452–1707)
Pinta-ala
– yhteensä	230 977 km²
Väkiluku	Arviot: 500 000 (1500) 800 000 (1600) 1 250 000 (1700)
Viralliset kielet	skotti, gaeli, ranska, englanti, norni
Valuutta	Skotlannin punta
Tunnuslause	In My Defens God Me Defend
Seuraaja	Ison-Britannian kuningaskunta
Infobox OK

Skotlannin kuningaskunta (gaeliksi Rìoghachd na h-Alba, skotiksi Kinrick o Scotland) oli Ison-Britannian saaren pohjois­osassa Länsi-Euroopassa sijainnut valtio vuosina 843–1707. Englannin kuningaskunta esitti sille usein vaatimuksia, joilla Englanti pyrki saamaan alueella ylivallan. Lopulta vuonna 1707 Skotlanti solmi Englannin kanssa unioni­sopimuksen, jolla alueet liitettiin yhteen ja perustettiin Ison-Britannian kuningaskunta.^[1] Vuonna 1700 Skotlannin kuningas­kunnan asukas­luku oli noin 1,1 miljoonaa.

Skotlannin yhdisti sen ensimmäinen kuningas Kenneth I MacAlpin vuonna 843. Seuraavan 850 vuoden aikana maahan kehitettiin oma laki- ja opetus­järjestelmä, jotka sillä on käytössä vielä tänäkin päivänä. Skotlannilla oli myös oma raha- ja mittajärjestelmä. Aluksi kuningas­kunnan alueet sijoittuivat Forth- ja Clydejokien pohjois­puolelle, Lounais-Skotlannin ollessa yhä Strathclyden hallitsijoiden alaisuudessa. Kaakkois-Skotlanti puolestaan oli ollut Bernicia-kuningas­kunnan hallinnassa noin vuodesta 638, myöhemmin Northumbrian kuningas­kunnan alla. Tästä alueesta kilvoiteltiin Konstantin II:n aikaan ja lopulta se liitettiin Skotlannin kuningas­kuntaan vuonna 1018, jolloin Malcolm II työsi rajan etelässä aina Tweedjoelle asti. Lähes sama raja on edelleen Skotlannin kaakkois­rajana.

Merkittävä Skotlannin kuningas­suku oli Stuart-suku, jonka ensimmäinen hallitsija oli Robert II. Suvun hallitus­kausi oli kuitenkin täynnä sisäisiä konflikteja.^[1] Suku sai mahdollisuuden Englannin kruunuun, kun Englannin Henrik VII:n tytär Margareeta Tudor avioitui Jaakko IV:n kanssa. Heidän pojantyttärensä Maria Stuart vaati itselleen Englannin kruunua, mikä johti myöhemmin hänen teloitukseensa. Tämän poika Skotlannin Jaakko VI kuitenkin peri Englannin kruunun Elisabet I:n kuoltua lapsettomana.

1. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä HSS1998 ei löytynyt