Suomen kaartin paluulaulu (”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää…”) on suomalainen kansanlaulu, joka kertoo Suomen kaartin osallistumisesta vuosien 1877–1878 Turkin sotaan.[1] Laulun toisessa säkeistössä viitataan Gornyi Dubnjakin taisteluun, johon osallistui suomalaisia. Laulu tunnetaan myös useilla muilla nimillä, kuten Kauan on kärsitty, Oi kallis kotimaa ja Suomen kaartin paluumarssi.
Laulun säveltäjää tai sanoittajaa ei tunneta.[2] Suuren toivelaulukirjan mukaan kyseessä olisi sama laulu kuin arkkiveisujen tekijä G. W. Gustafssonin vuonna 1878 sepittämä ja julkaisema ”Muisto marssi Suomen Kaartin kotia tulosta Turkin Sotatantereelta”, joka oli tarkoitettu laulettavaksi kansanlaulun ”Laulava leiwo, wirkoisa wieno” sävelellä. Gustafsson sepitti laulunsa seurattuaan kotimaahan palanneen Suomen kaartin ohimarssia Helsingissä toukokuussa 1878.[3][4] Ilmeisesti ”Suomen kaartin paluulaulu” ja niinikään nykypäiviin säilynyt ”Suomen kaartin lähtölaulu” (”Tuhannenpa verran poikia läksi…”) eivät kuitenkaan ole alkuperältään arkkiveisuja, vaan tavallisia laulelmia. Turkin sota innoitti Suomessa yhteensä 113 arkkiveisua, joista yksikään ei ole nykyään tunnettu.[5]
Suomen sisällissodan aikana sekä valkoiset että punaiset sepittivät ”Suomen kaartin paluulaulun” sävelmään omia laulujaan. Valkoiset käyttivät säveltä ”Vapaussoturin valloituslaulussa” (”Kauan on kärsitty ryssien valtaa”) ja punaiset laulussa ”Kauhun päivät Hennalassa”.[6] Säveltäjä Uuno Klami käytti melodiaa 2. sinfoniansa (1945) finaaliosassa.[7]