Suomen kieli | |
---|---|
Virallinen kieli Vähemmistökieli |
|
Oma nimi | suomi |
Tiedot | |
Alue |
|
Virallinen kieli |
|
Puhujia | 4,8 miljoonaa Suomessa[1] ja 200 000 – 300 000 Ruotsissa[2] |
Sija | ei sadan suurimman joukossa |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielenhuolto | Kotimaisten kielten keskus |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä | itämerensuomalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | fi |
ISO 639-2 | fin |
ISO 639-3 | fin |
Suomen kieli eli suomi on uralilaisten kielten itämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli, jota puhuvat pääosin suomalaiset. Suomessa suomen kieltä puhuu äidinkielenään 4,8 miljoonaa ja toisena kielenään 0,5 miljoonaa ihmistä. Suurimmat suomea puhuvat vähemmistöt ovat Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.
Suomen kieli on voimakkaasti taipuva, agglutinoiva kieli. Sanajärjestys on toissijainen, lauseenjäsenten perusjärjestys on subjekti–predikaatti–objekti ja määrite käy useimmiten pääsanansa edellä. Suomessa on kahdeksan vokaalia ja 13 konsonanttia, mikäli eräitä lainasanoissa esiintyviä äänteitä ei lueta mukaan.
Suomen kielen kirjoittamiseen käytetään latinalaista kirjaimistoa, johon kuuluu yhteensä 29, joskus 31, kirjainta.[3]
Suomen kieltä tutkiva kielitieteen ala on fennistiikka.