Suomi 1950-luvulla

Suomi 1950-luvulla oli maatalousvaltainen runsaan neljän miljoonan ihmisen yhtenäiskulttuuri, joka kaupungistui, vaurastui ja teollistui ripeää tahtia. Yhteydet ulkomaille lisääntyivät. Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus muutti Suomen ilmettä merkittävästi. Väkimäärä nykyisen Suomen alueella oli kasvanut sotien jälkeen muutamassa vuodessa kertaluokkaa^selvennä suuremmaksi karjalaisen siirtoväen ja suurten ikäluokkien myötä. Nopeasti kehittyvästä terveydenhoidosta huolimatta tartuntataudit vaivasivat ja aiheuttivat kuolemaa. Varsinkin miesten keskimääräinen elinikä oli suhteellisen alhainen.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisen yhteiskunnan ensisijaisia tehtäviä olivat rintamamiesten ja siirtoväen asuttaminen. Elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden säännöstelystä vastannut kansanhuoltoministeriö lakkautettiin 1949. Kaihoten muisteltu vuoden 1938 elintaso saavutettiin tuotanto- ja kulutustason perusteella 1940-luvun lopussa.^[1] Lopullisesti pula-aika oli ohi 1954, jolloin lopetettiin kahvin säännöstely.^[2] Säännöstelytalouden rakenteista päästiin eroon kuitenkin vasta Paasikiven presidenttikauden lopussa.^[3] Siirtyminen pula-ajasta kulutusyhteiskuntaan tapahtui verraten nopeasti. Kulutustavaramarkkinat laajenivat ennennäkemätöntä vauhtia, ja kansalaisista tuli "kuluttajia". Ainoastaan Korean korkeasuhdanteen^selvennä jälkeinen lama ja vuosien 1957–1958 taantuma hidastivat vauhtia.^[4] Urbanisoitumisesta huolimatta uutta peltoa raivattiin siten, että Karjalankannakselta menetetty peltoala oli osapuilleen kompensoitu 1950-luvun puoliväliin mennessä.^[5]

1950-lukua pidetään suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin kultakautena. Myös populaarikulttuurissa tapahtui paljon. Sotasukupolvi synnytti suomalaiskansallisen tangon, ja tanssikiellon kumoamisen jälkeen kukoistukseensa nousi tanssilavakulttuuri. Iskelmämusiikissa suosittiin italialaisia säveliä. Kodinkoneet alkoivat yleistyä 1950-luvulla, mutta jokakodinlaitteiksi ne tulivat vasta 1960- ja 1970-luvuilla. 1950-luvun mukanaan tuomia uutuuksia Suomessa olivat myös Coca-Cola, purukumi, rock and roll, transistoriradio ja televisio.^lähde?

Suorastaan legendaarisen jälkimaineen on saanut vuosi 1952. Tuolloin järjestettiin Helsingin kesäolympialaiset ja Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi. Jättimäinen sotakorvausurakka päättyi viimeisen sotakorvausjunan ylittäessä Neuvostoliiton rajan Vainikkalassa syyskuussa 1952. Näiden kolmen tapahtuman merkitys suomalaisten kansallisen itsetunnon kohottajina oli erittäin suuri.^[6]lähde?

Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi joulukuussa 1955.^[7] Suomi joutui tulikokeeseen YK:ssa jo lokakuussa 1956 yleiskokouksen äänestäessä Unkarin kansannousun kukistamista koskevasta päätöslauselmasta. Ensimmäiset YK:n rauhanturvajoukkoihin osallistuneet suomalaiset matkustivat Suezin kanavan alueelle joulukuussa 1956.^[8]

Suomen Kuvalehden kolumnistin Sakari Virkkusen luonnehdinnan mukaan Suomi siirtyi 1950-luvun kuluessa uuteen, tasa-arvon aikaan. Urho Kekkosen presidenttikauden ensimmäisen vuoden 1956 päättyessä ei ollut elossa enää ketään hänen edeltäjäänsä. Risto Ryti oli kuollut tuon vuoden lokakuussa ja J. K. Paasikivi joulukuussa. Suomalaiset saattoivat vuosikymmenen aikana hautaan viimeiset kansalliset suurmiehensä säveltäjä Jean Sibeliusta myöten, eikä uusia ollut liiemmin näköpiirissä.^[9]

1. ↑ Suomi silloin kerran, s. 174
2. ↑ Suomi silloin kerran, s. 187
3. ↑ Suomi silloin kerran, s. 170
4. ↑ http://tilastokeskus.fi/tup/suomi90/heinakuu.html
5. ↑ Suomi silloin kerran, s. 251
6. ↑ Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 203. Helsinki: Otava, 1987.
7. ↑ Tarkka & Tiitta, 1987, s. 210.
8. ↑ Tarkka & Tiitta, 1987, s. 214.
9. ↑ Kuohuvat vuodet: Suomen Kuvalehti 1916–1986, s. 14. Helsinki: Yhtyneen KUvalehdet.