Taajuusmodulaatio (lyh. FM, engl. frequency modulation) on kantoaallon modulointitapa, jossa tietoa välitetään liitettynä kantoaallon taajuuteen kantoaallon amplitudin pysyessä vakiona.[1]
Analogisissa sovelluksissa taajuusmoduloidun signaalin hetkellinen taajuuspoikkeama (eli deviaatio) keskitaajuudesta on suorassa suhteessa moduloivan signaalin hetkelliseen amplitudiin. Toisin sanoin; taajuusmodulaatiossa lähetyssignaalin taajuus muuttuu suorassa suhteessa välitettävän signaalin taajuuteen.
Digitaalista dataa voidaan siirtää muuttelemalla kantoaallon taajuutta muutamien diskreettien taajuuksien välillä – tämä menetelmä tunnetaan taajuussiirtymäavainnuksena (FSK, engl. frequency shift keying).
FM-lähetyksen tarvitsema kaistanleveys on suurempi kuin amplitudimodulaatiossa (AM), mutta häiriöiden ja kohinan sietokyky on parempi.[1] ULA-taajuusalueen radiolähetykset lähetetään taajuusmoduloituna. ULA-aluetta lyhyemmillä aalloilla - korkeammilla taajuuksilla - toimii kuitenkin ilmailuradio (108,000–136,975 MHz) edelleen amplitudimodulaatiolla kuten myös yleisradiotoiminnassa aiemmin yleisesti käytetyt - alempitaajuiset ja pidempiaaltoiset - keskipitkien (MW) ja pitkien (LW) aaltojen lähetyksetkin. Asevoimien ja puolustusvoimien kenttäradiot taajuusalueella 30 MHz–88 MHz toimivat kuitenkin taajuusmodulaatiolla.