Tammuz

Tammuz on babylonialaisessa ja assyrialaisessa mytologiassa esiintyvä viljan ja kasvillisuuden jumala. Tammuz vastaa Dumuzia (sumeriksi "Aito poika"), sumerilaisen rakkauden jumalattaren Inannan kuolevaa ja jälleensyntyvää puolisoa. Tammuzin laskeutuminen manalaan ja hänen paluunsa symboloivat luonnon kiertokulkua ja kasvien jälleenheräämistä keväisin.^[1]

Tammuz oli Mesopotamian uskonnossa hedelmällisyyden jumala, keväisin luonnossa puhkeavan uuden elämän ruumiillistuma. Hänen muita nimiään olivat Ama-ga, Dumu-zid ja U-lu-lu. Nimi Tammuz lienee lähtöisin akkadilaisesta muodosta Tammuzi, joka puolestaan perustuu muinaissumerin nimitykseen Damu-zid, "Virheetön Nuorukainen". Myöhemmässä sumerin kielessä nimi vakiintui muotoon Dumu-zid tai Dumuzi. Varhaisimmat maininnat Tammuzista ovat Sumerin kolmannelta varhaisdynastiselta kaudelta, noin vuosilta 2600–2334 eaa., mutta hänen palvontansa on luultavasti varhaisempaa perua. Tammuzia palvottiin kaikissa huomattavissa Sumerin kaupungeissa, joskin palvonta keskittyi keskiselle aroalueelle, esimerkiksi Bad-tibiraan, jossa Tammuz oli kaupungin suojelusjumala.^[2]

Kuten hänen yleisimmästä epiteetistään Sipad (paimen) voidaan päätellä, oli Tammuz Sumerissa ennen kaikkea paimenten ja karjanhoidon jumala. Hänen isänsä oli Enki ja hänen äitinsä jumalatar Duttur, uuhen personifikaatio.^[2]

1. ↑ Lurker 1987, s. 53
2. ↑ ^{a b} Britannica, The Editors of Encyclopaedia: Tammuz Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.8.2021. (englanniksi)