Tanssiteatteri

Tanssiteatteri on tanssia, teatteria ja musiikkia yhdistelevä esittävän taiteen muoto. Tanssiteattereiksi kutsutaan myös tanssiteatteria esittäviä taiteilijaryhmiä tai instituutioita. Erityisesti Suomessa tanssiteatterinimikettä käytetään yleensä tanssiryhmistä riippumatta niiden ohjelmiston teatterillisuudesta.

Tanssiteatteriteosten rakenteen ja tanssin liikkeiden etenemisen suunnittelee koreografi. Teos voi olla myös vain yhden tanssijan esittämä soolo – monologi. Nimitystä tanssiteatteri on tapana käyttää erityisesti nykytanssigenreen kuuluvista teoksista, vaikka monissa baleteissakin on teatterimaisia piirteitä. Eurooppalaisen tanssiteatterin idea esitettiin ja ensimmäiset kokeilut tehtiin uuden tanssin liikkeen piirissä 1900-luvun alussa Saksassa. Esityksiin sisältyy usein ennalta suunniteltujen kuvioiden ohella improvisaatiota, joka onkin yksi tärkeimpiä koreografisia tekniikoita. Tanssi ei ole teosten ainoa ilmaisukeino, vaan niihin voi sisältyä myös puhetta, laulua ja pantomiimia. Fyysinen ilmaisukieli voi käyttää kaikkia tanssin ja liikehdinnän muotoja, akrobatia mukaan lukien. Myös kaikki teatteritekniset ilmaisukeinot ovat työkalujen joukossa. Teosten musiikki on usein varta vasten esityksiin sävellettyä, mutta toisinaan käytetään myös aiemmin julkaistuja sävellyksiä ja niistä tehtyjä sovituksia ja koosteita.

Aasialaisten kulttuurien piirissä on oma pitkä liikeilmaisuun perustuvien teatterin muotojen perinne. Tanssiteatteri luo uusia näkökulmia esitettävälle näytelmälle tanssimisen avulla.