Tarponikalat | |
---|---|
Pikkutarponi (Megalops cyprinoides) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Alaluokka: | Neopterygii |
Ylälahko: | Elopomorpha |
Lahko: |
Tarponikalat Elopiformes Gosline, 1960[1] |
Heimot | |
|
|
Katso myös | |
Tarponikalat (Elopiformes) on viuhkaeväisten luokkaan kuuluva kalalahko, johon kuuluu kaksi heimoa: hopeakalat (Elopidae) ja tarponit (Megalopidae)[2][3] Vaikka hopeakaloja kutsutaan englanniksi ja saksaksi ”naiskaloiksi” (engl. ladyfish, saks. Frauenfisch), niitä ei pidä sekoittaa suomeksi naiskaloiksi nimettyyn sukulaislahkoonsa Albuliformes. Tarponikalojen lahkoon kuuluu yhteensä yhdeksän nykyisin elävää lajia.[4]
Tarponikalojen läheisimpiä sukulaisia ovat Albuliformes-lahkon naiskalat ja trissat. Tarponikalojen kuono on kuitenkin naiskaloista poiketen selvästi ylöspäin työntyvä. Naiskalojen tapaan tarponikalat kykenevät hengittämään ilmaa uimarakkoonsa, minkä ansiosta ne voivat tulla toimeen vähähappisissakin vesissä. Sekä tarponi- että naiskalat kuuluvat samaan ylälahkoon Elopomorpha, johon kuuluvat myös ankeriaskalat. Tarponikalat edustavat koko ylälahkon lajien kantamuotoja.[3] Kaikkien tämän ryhmän kalalajien elämänkiertoon kuuluu nauhamainen leptocephalus-toukka, joka ei lainkaan muistuta aikuista kalaa.[5]
Lahkon suurikokoisin ja tunnetuin laji on Atlantin valtameren rannikkoalueilla elävä tarponi (Megalops atlanticus), joka voi kasvaa jopa 2,5 metrin mittaiseksi ja painaa 160 kiloa.