Osa artikkelisarjaa |
Kristillisdemokratia |
---|
![]() |
Tilanhoitajaetiikalla tarkoitetaan kristillisessä ja juutalaisessa teologiassa sekä ympäristöfilosofiassa ajatusta, että ihminen on luotu viljelemään ja varjelemaan luontoa viisaasti hyvänä tilanhoitajana. Se hylkää näkemyksen, jonka mukaan ihmiselle on annettu oikeus vallita luomakuntaa argumentoiden, että valtaan liittyy myös vastuu luonnon huolenpidosta, hyvinvoinnista ja suojelusta.
Ekoteologinen eksegetiikka muistuttaa, että luomakunnan varjelu oli ensimmäisimpiä Jumalan ihmisille antamamia käskyjä. Luonnon varjeleminen nähdään ihmisen eettisenä velvollisuutena ja ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, ja globaalin ympäristökriisin syynä nähdään synti, rikkomus Jumalaa ja oikeutta vastaan, kuten ahneus. [1] [2]