Tudor-tyyli

Tudor-tyyli oli Ison-Britannian rakennus- ja sisustustaiteessa esiintynyt suuntaus, jota käytettiin pääasiassa asuinrakennuksissa vuosina 1485–1558. Se yhdisti renessanssin koriste-elementtejä goottilaiseen perpendikulaarityyliin. Tudor-tyyli oli suosittu Tudor-monarkkien aikakaudella, joka alkoi Henrik VII:n noustua valtaan 1485. Elisabetin, viimeisen Tudor-hallitsijan, aikakauden arkkitehtuuri (1558–1603) luokitellaan kuitenkin yleensä omaksi suuntauksekseen.^[2]

Tudor-tyylille oli ominaista ns. Tudor-kaari eli litistetty huippukaari.^[3] Muita ei-kirkollisten rakennusten eksteriöörille tyypillisiä piirteitä olivat ristikkorakenteiden ylenpalttinen käyttö; ruutuikkunoiden suuri määrä; loisteliaat ulokeikkunat; monimutkaiset kattorakenteet ja useat päätykolmiot; omaperäiset, joskus hyvinkin mielikuvitukselliset savupiiput; sekä tiilimuurauksen runsas käyttö usein monimutkaisina ladontakuvioina. Interiöörissä käytettiin runsaasti puisia seinäpaneeleita sekä kipsisiä katto-, karniisi- ja seinäkoristeita, joissa yritettiin jäljitellä renessanssin muotokieltä.^[2]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä nationaltrust ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä britannica ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä pieni ei löytynyt