Turaun ja Pinskin ruhtinaskunta

Turaun ja Pinskin ruhtinaskunta, Turovin ja Pinskin ruhtinaskunta (ven. Турово-Пинское княжество, Turovo-Pinskoje knjažestvo)^[1] tai Turaun ruhtinaskunta, Turovin ruhtinaskunta (ven. Туровское княжество, Turovskoje knjažestvo)^[2] oli nykyisen Valko-Venäjän eteläosissa ja osin nyky-Ukrainan pohjoisosissa Dneprin purjehduskelpoisen sivuhaaran Pripetin vesistöalueella sijainnut itäslaavilainen, pohjoisosiltaan erityisesti dregovitšien feodaalinen ruhtinaskunta 900-1300-luvuilla. Sillä oli merkittävä rooli Kiovan Rusin, Puolan ja Liettuan alueen silloisten heimojen välillä. Alueen kautta kulki kauppareitti.^[1][3]

Ruhtinaskunnan pääkaupunki oli Turau. Keskiaikaisista kroniikoista löytyy ensimaininta ruhtinaskunnan kaupungeista seuraavasti: Turau (vuonna 980), Brest (vuonna 1019), Pinsk (vuonna 1097), Staryi Tšortoryisk (vuonna 1110), Kletsk (vuonna 1128), Slutsk (vuonna 1116) ja Mazyr (vuonna 1155). ^[1][3]

Legendan mukaan varjagi Tur (Tor) perusti Turaun vuoden 950 paikkeilla.^[4] Bysantin kristilliset vaikutteet levisivät 1100-luvulla voimakkaasti ja käsityötaidot kehittyivät. Tuolta ajalta ovat peräisin filosofi ja piispa Kirill Turovilaisen kristilliset kirjoitukset, jotka on löydetty kaupunkiarkeologisissa kaivauksissa.

1300-luvun alkupuolella ruhtinaskunnan alue liitettiin Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Myöhemmin siitä tuli osa Puolaa ja 1700-luvun lopulla osa Venäjän keisarikuntaa. ^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä BSE ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Brockhaus ei löytynyt
3. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä EncycloUkraine3 ei löytynyt
4. ↑ Simon Franklin, Jonathan Shepard: The Emergence of Russia 750-1200, s. 152. New York: Routledge, 2013. ISBN 978-0-582-49091-8 Kirjan verkkoversio. (englanniksi)