Varastettu kuolema | |
---|---|
![]() Ilmari Tapiovaaran alkuperäinen juliste. |
|
Ohjaaja | Nyrki Tapiovaara |
Käsikirjoittaja | Erik Blomberg, Eino Mäkinen, Matti Kurjensaari |
Tuottaja | Erik Blomberg |
Säveltäjä | George de Godzinsky |
Kuvaaja | Olavi Gunnari, Erik Blomberg |
Leikkaaja | Erik Blomberg, Nyrki Tapiovaara |
Pääosat |
Tuulikki Paananen Ilmari Mänty Santeri Karilo |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Erik Blomberg Oy |
Ensi-ilta | 4. syyskuuta 1938 |
Kesto | 101 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi, ruotsi, venäjä, englanti |
Budjetti | 680 000 mk |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Varastettu kuolema on vuonna 1938 valmistunut Nyrki Tapiovaaran ohjaama jännityselokuva. Sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista suomalaisista elokuvista,[1] vaikka se ei aikalaiskriitikoilta saanut juurikaan kehuja. Elokuvan lähtökohtana oli Runar Schildtin novelli "Lihamylly", mutta lopulliseen käsikirjoitukseen siitä jäi vain alkuasetelma sekä kolme päähenkilöä. Lisäksi novellin tapahtumat siirrettiin sisällissodan ajalta ensimmäisen sortokauden vuosiin 1904–1905. Elokuva kertoo nuorista aktivisteista, jotka käyvät maanalaista taistelua Venäjän viranomaisten harjoittamaa sortovaltaa vastaan. Lisäksi se sisältää kahden päähenkilön välisen rakkaustarinan.[2]
Varastettu kuolema on talvisodassa kaatuneen Nyrki Tapiovaaran toinen pitkä elokuva. Hän ehti lyhyeksi jääneellä urallaan ohjata ainoastaan viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi kesken.[3] Elokuvan pääosissa ovat Tuulikki Paananen, Ilmari Mänty ja Santeri Karilo, jotka olivat suurelle yleisölle tuntemattomia, ja myös sivurooleihin kiinnitettiin teatterinäyttelijöitä.[4] Varastettu kuolema sisältää paljon tyylikokeiluja, minkä vuoksi sen yhtenä tehtävänä on pidetty myös erilaisten kuvaus-, kerronta- ja leikkaustekniikoiden testaamista. Tapiovaara sai elokuvaan vaikutteita sekä Neuvostoliitosta että Ranskasta. Varastettu kuolema tunnetaan erityisesti aikaansa edellä olleesta kuvauksestaan sekä Helsingin kaupunkimiljöön hyödyntämisestä. Elokuva innoitti runsaasti myöhempiä ohjaajia, vaikkei se saanutkaan suoranaisia seuraajia.[5]
Nykyään Varastettua kuolemaa pidetään Tapiovaaran kriittisenä kommenttina 1930-luvun poliittiseen tilanteeseen.[2] Hän käytti avustajina kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen toiminnassa mukana olleita harrastajanäyttelijöitä,[6] minkä takia Etsivä keskuspoliisikin seurasi tarkkaan kuvauksia.[7]