Vatjan viidennes

Vatjan viidennes (ven. Во́дская пяти́на, Vodskaja pjatina) on yksi Novgorodin tasavallan vanhoista hallintopiireistä, jotka säilyivät 1700-luvun alkuun saakka. Nimensä se on saanut alueella asuneista vatjalaisista. Vatjan viidenneksen itärajana toimi Olhavanjoki ja länsirajana Laukaanjoki. Se käsitti Novgorodin pohjoispuolisen alueen, Inkerin ja osan Karjalaa. 1500-luvulta lähtien viidennes jakautui Karjalan ja Laukaan puoliskoihin. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 huomattava osa alueesta siirtyi Ruotsille. Rajaa muuta Novgorodia vastaan alueen pohjoisosassa Narvan seudulta Laatokkaan asti tarkennettiin tässä yhteydessä, koska hallinnollinen raja oli ollut huonosti merkitty.^[1] Pietari I:n 1700-luvun alussa takaisin valtaama alue liitettiin Inkerinmaan lääniin.

Vatjan viidennekseen kuului 6 kihlakuntaa (ven. уезд, ujezd). Kihlakunnat jakautuivat pogostoihin ja staneihin:

• Novgorodin kihlakunta
• Kaprion kihlakunta — Djatlino, Iljussa eli Grigorjevski, Grjazno, Jastrebino, Kargali, Kuippina, Orina, Osertsa, Ratsina, Ruuta, Saamosti, Saaritsa, Saaritsan stani, Suija, Tillitsa, Tääkeli
• Jaaman kihlakunta — Opolja ”Tšuudissa”, Toldoga ”Tšuudissa”, osa Ratsinan pogostaa
• Laatokankaupungin kihlakunta — tähän kuului osa Lopen pogostasta
• Pähkinälinnan kihlakunta — Inkere, Järvisaari, Kaupungin eli Spasskin pogosta, Keltto, Korpiselkä, Kuivaisi, Loppi, Tuutari
• Karjalan eli Käkisalmen kihlakunta — Ilomantsi, Kaupungin pogosta eli Räisälä, Kurkijoki, Rautu, Sakkola, Salmi, Sortavala

1. ↑ Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 123-124. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6