Viisaudenhammas

Viisaudenhampaat ovat ihmisen pysyvän hammaskerran takimmaiset poskihampaat, joita on yleensä yhteensä neljä kappaletta, kaksi ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella. Viisaudenhampaat tunnetaan hammaslääkärikielessä usein "kaseina", koska ne ovat edestä lukien kahdeksannet hampaat. Viisaudenhampaat ovat saaneet nimensä siitä, että ne kasvavat vasta murrosiän jälkeen, eli silloin kun ihmisen oletetaan "viisastuneen".

Perikoroniitti on osittain puhjenneiden tai puhkeavien hampaiden ympäröivien pehmytkudosten tulehdus. Perikoroniittia esiintyy tavallisimmin alaviisaudenhampaissa, joiden kruunuosa ei mahdu kokonaan puhkeamaan suuhun. Akuuttiin perikoroniittiin liittyy usein kipua, suunavaamisvaikeuksia, pahanhajuinen hengitys ja paikallista turvotusta. Osittain puhjenneen hampaan päällä olevan limakalvoläpän alle kertyy ruokaa, kuolleita soluja ja bakteereja, mistä seuraa tulehdus. Limakalvoläppä turpoaa ja voi jäädä hampaiden väliin hampaita yhteen purtaessa, ja siten aiheuttaa kipua. Perikoroniitti on yleensä krooninen pehmytkudostulehdus ja oireet ovat vähäiset. Akuutissa vaiheessa helpompien tapausten hoidoksi riittää huuhtelu läpän alta 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä. Joissakin tapauksissa paras hoito on vastapurijan (vastaleuan viisaudenhampaan) poisto. Vakavissa tulehdustapauksissa edellä mainittujen lisäksi voidaan hoidoksi antaa kipulääkitys ja antibioottikuuri. Akuutissa tilanteessa hammasta ei yleensä suositella poistettavaksi.

Viisaudenhampaat eivät kliinisten tutkimusten mukaan ole yhteydessä alaetuhampaiden ahtautumiseen.^[1]

1. ↑ Käypä hoito