Villihevonen

Hevonen
Przewalskinhevosia (Equus caballus przewalskii)
Uhanalaisuusluokitus
Erittäin uhanalainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo:	Hevoseläimet Equidae
Suku:	Equus
Laji:	caballus
Kaksiosainen nimi
Equus caballus Linnaeus, 1758
Alalajit[2]
Kesyhevonen Equus caballus caballus Tarpaani Equus caballus ferus † Przewalskinhevonen Equus caballus przewalskii
Katso myös
Villihevonen Wikispeciesissä   Villihevonen Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvoIUCN-testi OK

Hevonen^[3] (Equus caballus) on hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäslaji. Hevosen katsotaan jakautuvan kolmeen alalajiin, kesyhevoseen, przewalskinhevoseen sekä sukupuuttoon jo kuolleeseen tarpaaniin.

Nykyään kotieläimenä pidetyt hevoset ovat kesyhevosia (Equus caballus caballus). Villiintyneitä kesyhevosia ovat muun muassa Pohjois-Amerikan mustangit ja Australian brumbyt.

Kaikki nykyiset przewalskinhevoset eli mongolianvillihevoset (Equus caballus przewalskii) polveutuvat ainakin jossain vaiheessa vankeudessa eläneistä yksilöistä. Viimeisimmät havainnot vapaista przewalskinhevosista ovat vuodelta 1969, mutta eläintarhojen yksilöitä on istutettu takaisin luontoon, ja sitä pidetään nykyään erittäin uhanalaisena.^[1][4]

Tarpaani eli arotarpaani (Equus caballus ferus) on kuollut sukupuuttoon. Se eli luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopan aroilla, ja viimeiset yksilöt tapettiin Ukrainassa 1800-luvun lopulla.^[5][6]

1. ↑ ^{a b} King, S.R.B., Boyd, L., Zimmermann, W. & Kendall, B.E.: Equus ferus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
2. ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus caballus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
3. ↑ Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 235. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3
4. ↑ Maailman viimeiset villihevoset eivät olekaan niin villejä, paljasti dna-tutkimus Tiede. 28.9.2015. Viitattu 31.8.2018.
5. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 333. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4
6. ↑ Deb Bennett: Conquerors (Googlen teoshaku; s. 7) books.google.fi. Viitattu 15.5.2009. (englanniksi)