Walther Bothe | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. tammikuuta 1891 Oranienburg, Saksa |
Kuollut | 8. helmikuuta 1957 (76 vuotta) Heidelberg, Saksa |
Kansalaisuus | Saksalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Berliinin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Max Planck |
Instituutti |
Berliinin yliopisto Giessenin yliopisto Heidelbergin yliopisto Max Planck -instituutti |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot |
Nobelin fysiikanpalkinto (1954) Max Planck -mitali (1953) |
Walther Wilheim Georg Bothe (8. tammikuuta 1881 – 8. helmikuuta 1957)[1] oli saksalainen Nobel-palkittu fyysikko, matemaatikko ja kemisti. Hän sai Max Bornin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1954 koinsidenssimenetelmän kehittämisestä.[2]
Bothe synti Oranienburgissa lähellä Berliiniä ja opiskeli Berliinin yliopistossa. Max Planck ohjasi hänen väitöskirjaansa joka valmistui juuri ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista. Vuosina 1913–1930 Bothe työskenteli Valtion fysikaalis-teknisessä tutkimuslaitoksessa (Physikalisch-Technische Reichsanstalt). Siltä hän siirtyi ensin Giessenin, sitten Heidelbergin yliopistoon ja lopulta Max Planck -instituutin johtajaksi.[3]
Bothen kokeellinen työ muodosti tärkeän osan modernin ydinfysiikan perusteista. Hän sai Nobelin koinsidenssimenetelmän kehittämisestä ja siihen liittyivistä tutkimuksista.[1]
Koinsidenssi- eli samanaikaisuusmenetelmässä seurataan kahden laskurin avulla, lähteekö röntgensäteillä pommitetusta vedystä yhtä aikaa sekä valokvantti että irtonainen elektroni.[4]