Abu Dawud

Abu Dawud (817–889) syntyi Sistanissa, Persian Khorasanissa ja kuoli Irakin Basrassa. Hän kuului islamilaisen lain shafi'i-koulukuntaan.

Orientalisti Joseph Schacht toteaa, että imaami al-Shafi'in vaikutuksesta sunna eli jumalan tahdon mukainen elämä alettiin 800-luvulla liittää profeetta Muhammedin elämäntapaan, joka näin liitettiin islamilaiseksi oikeuslähteeksi. Tämän jälkeen alettiin kerätä tarinoita, jotka kertoivat siitä. Keräystyön tuloksia olivat lukuisat Muhammedin sunnaa esittelevät hadith-kokoelmat. Niistä Malik ibn Anasin nimissä oleva Muwatta oli varhaisin. Kuusi tärkeintä, joihin Sunan Abu Dawud kuuluu, muodostavat kokoelman kutub al-sittah.

Abu Dawudia pidetään yleisesti neljänneksi merkittävimpänä hafizina. Kunnianimi tarkoittaa, että henkilö osasi ulkoa yli 100 000 hadithia kertojaketjuineen. Tämän kerrotaan tehneen heistä ylivoimaisia arvioimaan hadithien luotettavuutta – taito, jota sen koommin ei samassa mitassa ole esiintynyt muslimien keskuudessa.^[1] Tämä seikka myös sementoi "kuuden kirjan" kokoelman arvovallan. Abu Dawudin keruukohteiksi mainitaan Khorasan, Irak, Hijaz, Sham (Syyria), Egypti ja Nishapur.^[2] Abū Dāwūdin kerrotaan sanoneen: “Olen kirjoittanut 500 000 hadithia Jumalan lähettiläästä, joista valitsin 4800 kaikkein autenttisinta tähän kirjaan (Sunan Abi Dawud)". ^[2]

1. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, 955
2. ↑ ^{a b} Abu Dawud: Sunan Abi Dawud sunnah.com.