Aleksanteri I

Aleksanteri I
Puolan kuningas Suomen suuriruhtinas
Aleksanteri I. George Dawen maalaama muotokuva vuodelta 1826.
Venäjän keisari
Valtakausi	23. maaliskuuta 1801 – 1. joulukuuta 1825
Kruunajaiset	15. syyskuuta 1801
Edeltäjä	Paavali I
Seuraaja	Nikolai I
Suomen suuriruhtinas	5. tammikuuta 1809 (J: 24. joulukuuta) 1808 [1] – 1. joulukuuta 1825
Puolan kuningas	3. toukokuuta 1815 – 1. joulukuuta 1825
Syntynyt	23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1777 Talvipalatsi,Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut	1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1825 (47 vuotta) Taganrog, Venäjän keisarikunta
Puoliso	Elisabet Aleksejevna
Lapset	Maria Elisabet
Suku	Romanov
Isä	Paavali I
Äiti	Maria Fjodorovna
Uskonto	ortodoksisuus
Nimikirjoitus

Aleksanteri I (23. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1777 Talvipalatsi, Pietari, Venäjän keisarikunta – 1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1825 Taganrog, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas ja Puolanmaan kuningas.

Aleksanteri nousi keisariksi vuonna 1801 isänsä Paavali I:n murhan jälkeen. Hänet oli kasvatettu isoäitinsä Katariina II:n ohjeitten mukaisesti valistusajan hengessä, mutta hän oli myös taipuvainen romantismiin ja mystiikkaan, etenkin valtakautensa loppuvaiheissa. Aleksanterin valtakaudella Venäjä hyökkäsi Suomeen ja liitettiin osaksi Venäjän ruhtinaskuntaa, keisari nimesi itsensä Suomen vallattujen aluiden ruhtinaaksi sodan aikana (J: 24 joulukuuta 1808 / G: 5. tammikuuta 1809)^[2][3][4][5] hän oli ensimmäinen Venäjän hallitsija, joka toimi Suomen suuriruhtinaana, Suomen sota päättyi rauhansopimuksella 17. syyskuuta 1809 Haminassa. Aleksanterin johtamalla Venäjällä oli Napoleonin sotien lopulla merkittävä rooli Napoleonin kukistamisessa, ja Napoleonin sotien päätyttyä hän solmi liiton Itävallan ja Preussin kanssa. Myös Puola liitettiin Venäjään 1815. Aleksanteri korvasi Pietari Suuren perustamat kollegiot ministeriöillä ja perusti Venäjän valtakunnanneuvoston, mutta menetti kiinnostuksensa suurempiin hallintouudistuksiin.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kansalliskirjasto ei löytynyt
2. ↑ Miten vanha on Suomi? – Svinhuvfud (Päiviö Tommila: Autonomian perustus laskettiin 1. joulukuuta 1808) itsenaisyys100.fi. ”Suomen asemaa ei vielä määritelty tarkemmin joulukuussa 1808. Suomen sota jatkui vielä. Keisari sisällytti Suomen suuriruhtinaan arvonimiinsä 5.1.1809, mutta kyseessä oli vielä vallatun alueen sisällyttäminen osaksi keisarin hallitsemaa imperiumia. Myöhemmin 1800-luvulla Suomen erityisasemasta kertoi se, että keisarin lyhyessä titulatuurissa mainittiin Venäjän lisäksi vain Puola ja Suomi.” Viitattu 1.6.2024.
3. ↑ 25.1.1916 Helsingin Sanomat no 24, s. 5 (Porvoon valtiopäiväin valmistusajalta s. 3–5) digi.kansalliskirjasto.fi. ”Venäjän jouluaattona, 24 p. jouluk. 1808 (m. I.), ilmestyi venäjällä ukaasi, jossa Keisari Aleksanteri ilmoitti siitä päivästä ottaneena arvonimen suuriruhtinas. (s. 5)” Viitattu 24.8.2024.
4. ↑ 25.1.1916 Uusi Suometar no 23, s. 5 digi.kansalliskirjasto.fi. ”””Venäjän jouluaattona, 24 p:nä joulukuuta (v. l.) 1808 ilmeistyi venäjälle ukaasi jossa aleksanteri ilmoitti siitä päivästä ottaneensa arvonimen Suomen suuriruhtinas. ja kun sitten valtiopäiväkutsumus julkaistiin, niin siinä Aleksanteri ensikerran puhuttelee suomen kansaa Suomen suuriruhtinaana.””” Viitattu 24.8.2024.
5. ↑ 15.9.1938 Pohjolan Työ no 211, s. 1 (Kokoontumisesta Helsingissä on tänään kulunut 75 vuotta.) digi.kansalliskirjasto.fi. ”Suomen tultua liitetyksi Venäjään v. 1808 rupesi keisari Aleksanteri I suomalaisen neuvonantajansa Y. M. Sprengportenin ehdotuksesta ajattelemaan Suomen omien säätyvaltiopäivien kokoonkutsumista.” Viitattu 25.8.2024.