Anemia, vähäverisyys eli verenvähyys (kreik. Ἀναιμία, verettömyys) on tila, jossa yksilön veren hapenkuljetuskapasiteetti keuhkoista kudoksiin on heikentynyt. Syynä voi olla punasolujen tai hemoglobiinin vähyys tai niiden rakenteen poikkeavuus. Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan anemiassa hemoglobiinin pitoisuus on aikuisilla (15 vuotta täyttäneillä) miehillä alle 130 g/l, naisilla alle 120 g/l ja raskaana olevilla alle 110 g/l.[1] Suomessa tehtyihin veren rautapitoisuuden mittauksiin perustuvat kansalliset viitearvot poikkeavat WHO:n käyttämästä anemian määritelmästä siten, että miesten viitearvon alaraja on anemian alarajaa suurempi eli 134–167 g/l mutta naisten viitearvon alaraja taas alle anemian alarajan eli 117–155 g/l. Kansalliset viitearvot otettiin käyttöön vuonna 2003.[2] Hemoglobiinin pitoisuuden laskiessa anemia voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan.
Raudanpuuteanemia on yleisimpiä puutostiloja. Maailmanlaajuisesti siitä kärsii maailman väestöstä noin kolmasosa, länsimaiden väestöstäkin joka kymmenes. Suomessa yleisin syy anemiaan on runsaasta kuukautisvuodosta johtuva raudan menetys. Myös imeytymishäiriöt, useimmiten keliakia, saattavat aiheuttaa anemiaa. Suolahapon vähentynyt eritys mahalaukussa altistaa anemialle.
Eniten anemiasta kärsivät hedelmällisessä iässä olevat naiset, sylilapset ja vanhukset. Myös raskaus ja pitkään jatkunut imetys sekä kestävyyslajien harrastaminen altistavat anemialle.[3]
Naisilla on yleensä alhaisempi hemoglobiini kuin miehillä[2]. Hemoglobiiniarvo laskee verenluovutuskerrasta noin 10 g/l. Jos hemoglobiiniarvo olisi alhaisempi ennen luovutusta, verenluovutus voisi anemisoida luovuttajan tilapäisesti.
Myös pelkkä raudanpuute ilman anemiaa aiheuttaa terveysongelmia etenkin sikiövaiheessa[4].