Antoninuksen valli eli Antoninuksen muuri oli roomalainen rajavalli, joka erotti Britannian provinssin sen pohjoispuolelle jääneestä kelttiläisten alueesta. Valli rakennettiin vuosina 142−144 jaa. keisari Antoninus Piuksen aikana.[1] Antoninuksen valli oli noin 60 kilometrin pituinen ja kulki Skotlannin poikki suunnilleen nykyisellä Glasgow−Edinburgh-linjalla, Old Kilpatrickista Borrowstounnessiin.
Suurimman osan roomalaishallinnon aikaa Britannian pohjoisrajana oli Hadrianuksen valli. Antoninuksen valli rakennettiin noin 20 vuotta Hadrianuksen vallin jälkeen, kun Rooma pääsi lyhyeksi ajanjaksoksi laajenemaan pohjoisemmaksi.[1] Antoninuksen valli sijaitsee noin 160 kilometriä Hadrianuksen vallista pohjoiseen. Ulompi valli hylättiin kuitenkin noin vuonna 164, sillä joukkoja tarvittiin muualla[1].