Anu, sumerien An, oli Mesopotamian uskonnossa taivaan jumala.[1][2]
Anu muodosti Enlilin ja Ean kanssa keskeisten jumalten kolmikon. Anu oli kaikkien jumalten ja myös demonien isä. Anu oli ylin jumalista ja kuninkaiden oma jumala. Mesopotamian mytologiassa ja palvontamenoissa Anun rooli oli kuitenkin pieni. Yleensä hänet kuvattiin sarvipäisenä, mikä oli merkki voimasta.[2]
Anun sumerilainen vastine An on peräisin vanhimmalta sumerien kulttuurikaudelta, ja vanhimmat kertomukset hänestä ajoittuvat vähintään vuodelle 3000 eaa. Alun perin hänet on kenties kuvattu valtavana härkänä. Myöhemmin tämä hahmo erkani omaksi jumaluudekseen, Gugalannaksi eli Taivaan Sonniksi. Anun pyhä kaupunki oli Uruk.[2]