Aristotelismiksi kutsutaan Aristoteleelle ominaista filosofista ajattelua ja Aristoteleen filosofian myöhempää systematisointia. Aristotelismi on saanut alkunsa Platonin ajatusten kriittisestä edelleenkehittelystä. Aristotelismia kuvaa teleologia, jossa Platonin ideat on palautettu maan pinnalle eri lajeille ominaisiksi sisäisiksi päämääriksi, jotka toteutuvat yksilöiden toiminnassa. Tämä näkyy muun muassa aristoteelisessa etiikassa ja aristoteelisessa käytännöllisen järjen (fronesis) hyveessä.
Aristoteleen ajattelu on vaikuttanut suuresti koko länsimaiseen tieteelliseen ajatteluun. Alun perin aristotelismi eli Ateenan peripateettisessa koulussa. Myöhemmän antiikin aikana se vaikutti muun muassa stoalaisuuteen ja keskiplatonismiin. Keskiajalla se eli ennen kaikkea skolastiikassa, sekä kristittyjen, islamilaisten että juutalaisten skolastikkojen parissa. Nykyisin aristotelismi vaikuttaa edelleen niin kutsuttuna uusaristotelismina.
Aristoteleen seuraajia kutsutaan aristoteelikoiksi tai peripateetikoiksi.