Ateismi Suomessa

Ateismi Suomessa alkaa kirjallisissa lähteissä 1700-luvulta, jolloin ateististen valistusajattelijoiden näkemyksiä tunnettiin suomalaisen yläluokan keskuudessa. Ateismi aatevirtauksena alkaa näkyä 1800-luvun lopulla, jolloin naturalistinen evoluutioteoria vaikutti sivistyneistön ajatteluun. Monet liberaalisti suuntautuneet aktivistit alkoivat vaatia suurempaa ajatuksenvapautta ja esittivät arvostelua luterilaista valtionkirkkoa kohtaan.

Sosialistisen työväenliikkeen ateismi tuli Suomeen 1900-luvun alussa. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vaati ohjelmassaan kirkon ja valtion eroa ja uskonnonopetuksen poistamista kouluista. Vapaa-ajattelijoiden julkaisutoiminta alkoi. 1920-luvulla säädettiin uskonnonvapauslaki, jota arvosteltiin puutteelliseksi. Eri puolilla maata perustettiin uskonnottomien yhdistyksiä, jotka muun muassa ylläpitivät omia hautausmaita. Yhdistykset liittyivät vuonna 1937 Vapaa-ajattelijain liitoksi.

Eino Kaila ja useat muut loogista empirismiä ja analyyttista filosofiaa edustaneet suomalaiset filosofit ovat kirjoittaneet tieteellisestä maailmankatsomuksesta. Skeptismiä todistamattomien väitteiden suhteen on ajanut Skepsis ry. 1980-luvulla kouluihin tuli elämänkatsomustieto uskonnottomien oppiaineeksi.

2000-luvulla kirkosta eroaminen ja uskonnottomat elämänkaarijuhlat yleistyivät. Vuoden 2024 kyselytutkimuksessa 27 prosenttia suomalaisista ei uskonut jumalan olemassaoloon ja 22 prosenttia määritteli itsensä ateistiksi. Alle 29-vuotiaista vastaajista 34 prosenttia ei uskonut jumalan olemassaoloon ja 28 prosenttia piti itseään ateisteina.