Black metal

Black metal on metallimusiikin suuntaus, joka sai alkunsa 1980-luvun alussa ja on kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa 1990-luvun alkupuolella. Black metalia soittavia yhtyeitä on runsaasti ympäri maailmaa, mutta tunnetuimmat ovat enimmäkseen kotoisin Pohjoismaista.

Black metal -yhtyeet pyrkivät luomaan synkän ja kylmän äänimaailman nopeatempoisilla ja kaoottisilla kappaleilla, josta matalat taajuudet on miksattu lähes kokonaan pois. Sähkökitaraa soitetaan nopeana tremolona, ja rummuissa käytetään nopeaa blast beat -tekniikkaa. Laulu on yleensä korkeaa rääkynää ja eroaa death metalissa suositusta matalasta murinasta. Black metal -perinteeseen kuuluu myös tarkoituksellisen yksinkertainen tuotanto.

Tyylilajille ja erityisesti sanoituksille ominaista on äärimmäinen hyökkäävyys kristinuskoa kohtaan, sen väitettyä kaksinaismoraalia kohtaan osoitettu viha sekä saatananpalvontaan, okkultismiin ja pakanauskontoihin viittaaminen. Saatana toimii black metal -sanoituksissa symbolina individualismille ja elitismille sekä kapinalle vallitsevia normeja vastaan. Joidenkin black metal -yhtyeiden sanoituksista uskonnolliset teemat puuttuvat, ja ne käsittelevät luonnon ja pimeyden kaltaisia aiheita.

Black metalin ensimmäinen aalto syntyi 1980-luvun alun thrash metal -yhtyeistä, ja sen merkittäviä edelläkävijöitä olivat Venom, Bathory, Mercyful Fate ja Celtic Frost. Toinen aalto kehittyi 1980–1990-lukujen taitteessa, ja sen tärkeimmät yhtyeet olivat norjalaisia. Black metal tuli julkisuuteen erityisesti Mayhem- ja Burzum-yhtyeiden sekä niihin liittyneiden rikosten ja kuolemantapausten kautta. Vuosituhannen vaihteessa Dimmu Borgir ja Cradle of Filth saavuttivat huomattavaa suosiota aiempaa kaupallisemmalla musiikilla, joka yhdisti perinteiseen black metaliin kosketinsoittimet ja laulumelodiat.