Cacus (m.kreik. Κάκος, ”Paha”) oli alun perin esiroomalaisen ajan tulen jumala, jota palvottiin Palatinus-kukkulalla. Sittemmin kultin hävitti kreikkalainen sankari Euandros. Cacus kuvattiin sen jälkeen Vulkanuksen poikana, tultasyöksevänä petona, joka asui luolassa Aventinus-kukkulan rinteellä ja tappoi ohikulkijoita.[1] Herakles surmasi Cacuksen, koska tämä oli ryöstänyt hänen Geryonilta otetun karjansa.[2]
Nimellä Scalae Caci, Cacuksen portaat, kutsuttiin polkua, joka johti Palatiumilta Forum Boariumille ja Herkuleen suuren alttarin luo.[2] Cacuksen sisar oli jumalatar Caca.[1]