David Woodard

David Woodard
Woodard vuonna 2020.
Woodard vuonna 2020.
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1964
Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
 Kanada
Ammatti kirjailija, kapellimestari
Puoliso Sonja Vectomov
Lapset Melia Ethel Woodard
John Floyd Woodard
Uskonnollinen kanta Buddhalaisuus
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Kirjallinen suuntauspostmodernismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.davidwoodard.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

David James Woodard (Pronunciation_of_the_English_surname_Woodard.ogg /ˈwʊdɑːrd/ (ohje); s. 6. huhtikuuta 1964) on yhdysvaltalainen kapellimestari ja kirjailija sekä tunnettujen uudisasukasperheiden jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.[1](s. 250) 1990-luvulla hän kehitti termin prequiem, yhdistelmä sanoista ”preemptive” ja ”requiem”—ennakoiva ja sielunmessu, kuvaamaan buddhalaista tapaansa säveltää harrasta musiikkia esitettäväksi kohteen kuoleman aikana tai hieman sitä ennen.[2][3]

Los Angelesin muistotilaisuuksiin, joissa Woodard on toiminut kapellimestarina tai musiikillisena johtajana, kuuluu muun muassa vuonna 2001 nykyään puretulla Angels Flight köysiradalla pidetty siviiliseremonia, jossa kunnioitettiin onnettomuudessa kuollutta Leon Praportia ja hänen leskeään Lolaa, joka loukkaantui onnettomuudessa.[4][5] Hän on johtanut luonnon sielunmessuja, mukaan lukien tilaisuuden, joka järjestettiin kalifornian ruskopelikaanille rantavallilla, eläimen putoamispaikalla.[6][huom 1][7](s. 152–153) Hänen tiedetään suosivan värillisiä musteita partituureja laatiessaan.[8](s. 173)

Timothy McVeigh pyysi Woodardia johtamaan prequiem-kuolinmessun teloituksensa aattona Terre Hautessa, Indianassa. Woodard myönsi McVeigh:n syyllistyneen "kauheaan tekoon", mutta myöntyi sävellyksensä Ave Atque Valen koodan ensiesitykseen paikallisen vaskikuoron kanssa St. Margaret Mary -kirkossa lähellä USP Terre Hautea. Esityksen yleisöön kuuluivat seuraavan aamun tapahtuman todistajat.[9] Arkkipiispa Daniel M. Buechlein ja myöhemmin kardinaali Roger Mahony vetosivat paavi Johannes Paavali II:een, jotta tämä siunaisi Woodardin musiikillisen teoksen.[10][11][12](s. 34–41)

Woodard on tunnettu Dreamachine-jäljennöksistään, miedosti psykoaktiivinen lamppu, joita on ollut näytteillä taidemuseoissa ympäri maailman. Hänet tunnetaan Saksassa ja Nepalissa panoksestaan Der Freund kirjallisuuslehteen, mukaan lukien kirjoitukset lajien välisestä karmasta, kasvien tietoisuudesta ja paraguaylaisesta siirtokunnasta, Nueva Germaniasta.[13]

  1. Finnell, A. L., The Order of Americans of Armorial Ancestry: Lineage of Members (Baltimore: Clearfield, 1997), s. 250.
  2. Carpenter, S., "In Concert at a Killer's Death", Los Angeles Times, 9.5.2001.
  3. Rapping, A., Woodardin muotokuva (Seattle: Getty Images, 2001).
  4. Reich, K., "Family to Sue City, Firms Over Angels Flight Death", Los Angeles Times, 16.3.2001.
  5. Dawson, J., Los Angeles' Angels Flight (Mount Pleasant, SC: Arcadia Publishing, 2008), s. 125.
  6. Manzer, T., "Pelican's Goodbye is a Sad Song", Press-Telegram, 2.10.1998.
  7. Allen, B., Pelican (Lontoo: Reaktion Books, 2019), s. 152–153.
  8. Kracht, C., & Nickel, E., Gebrauchsanweisung für Kathmandu und Nepal: Überarbeitete Neuausgabe (München: Piper Verlag, 2012), s. 173.
  9. Siletti, M. J., Sounding the last mile: Music and capital punishment in the United States since 1976, väitöskirja J. Mageen johdolla, Illinoisin yliopisto, Urbana–Champaign, 2018, s. 240–241.
  10. Wall, J. M., "Lessons in Loss", The Christian Century, 4.7.2001.
  11. Vloed, K. van der, artikkeli Woodardista, Requiem Survey, 5.2.2006.
  12. Woodard, D., "Musica letitiae comes medicina dolorum", käänt. S. Zeitz, Der Freund, Nr. 7, maaliskuu 2006, s. 34–41.
  13. Carozzi, I., "La storia di Nueva Germania", Il Post, 13.10.2011.


Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”huom”, mutta vastaavaa <references group="huom"/>-elementtiä ei löytynyt


David Woodard

Dodaje.pl - Ogłoszenia lokalne