Diabetes | |
---|---|
Kansainvälisen diabetesliiton (IDF) vuonna 2007 käyttöön ottama symboli diabetes mellitus -sairauksille.[1] |
|
Luokitus | |
ICD-10 | E08–E14 ja O24 |
ICD-9 | 250 |
MedlinePlus | 001214 |
MeSH | C18.452.394.750 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Diabetes mellitus (DM) on yleisnimi ryhmälle oireyhtymiä, joissa ilmenee korkea verensokeri eli hyperglykemia. Diabetes mellituksesta käytetään usein lyhyttä muotoa diabetes, kuten myös tässä artikkelissa, vaikka pelkkä ”diabetes” voi viitata myös diabetes insipidukseen.[2] Diabetes mellitus -sairauksia on aikaisemmin myös kutsuttu nimellä sokeritauti[3].
Esidiabetes eli lievästi kohonnut verensokeri diagnosoidaan silloin, kun veren glukoosipitoisuus on aamulla vähintään 6 mutta alle 7 millimoolia litrassa. Esidiabeteksen kehittyminen varsinaiseksi diabetekseksi kestää yleensä monta vuotta.[4] Yli kolmannes Yhdysvaltojen aikuisväestöstä oli esidiabeetikkoja vuonna 2017.[5] Suomessakin on 700 000 esidiabeetikkoa. Esidiabetes diagnosoidaan verensokerin paastoarvon tai sokerirasituskokeen tuloksen perusteella.[6]
Diabetes mellitus -sairaudet johtuvat usein pääosin kehon heikosta kyvystä reagoida verensokeria laskevaan insuliinihormoniin, heikosta kyvystä tuottaa insuliinia tai molemmista asioista. Insuliinia muodostuu tarpeen mukaan haiman beetasoluissa, joista se erittyy vereen. Pääsyynä voivat olla tosin muutkin hormonit, kuten feokromosytoomakasvaimen aiheuttamassa diabeteksessa ja osin myös raskausdiabeteksessa.[2]
Ihmisillä osa diabeteksista on pysyviä aineenvaihduntasairauksia, kuten tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Raskausdiabeteskin on aineenvaihduntaperäinen, mutta paranee raskauden päätyttyä. Osa diabeteksista taas johtuu lääkkeistä. Tästä esimerkki on streptotsosiini, joka on haimaa vaurioittava haimasyöpälääke.[2]
Kullakin diabeteksella on osin omanlaisensa oireet. Diabeteksille yhteiset oireet johtuvat hyperglykemiasta ja siihen liittyviä välittömiä oireita ovat esimerkiksi janoisuus ja runsas virtsaamistarve. Hyperglykemia voi pahentua esimerkiksi hengenvaaralliseksi asidoosiksi. Pitkällä aikavälillä hyperglykemia altistaa vakaville ja elämänlaatua heikentäville elinvaurioille. Se voi johtaa esimerkiksi munuaisten vajaatoimintaan tai sokeuteen. Hyperglykemia lisää siksi kuolleisuutta moniin sairauksiin.[2]
Suomessa diabeteksen eri muotoja potee noin 500 000 ihmistä. Näistä yleisin on tyypin 2 diabetes, jota potee noin 75–80 prosenttia kaikista diabetesta potevista henkilöistä eli diabeetikoista. Tyypin 1 diabetes on toiseksi yleisin ja sitä potee noin 7,5–8 prosenttia Suomen diabeetikoista.[7]
Ihmisten lisäksi diabeteksen eri muotoja voi ilmetä muilla selkärankaisilla. Se voi ilmetä villi- ja kotieläimillä. Jälkimmäisestä esimerkkejä ovat koirat, joilla voi erityisesti ilmetä tyypin 1 diabeteksen kaltainen sairaus, ja kissat, joilla voi ilmetä eritoten tyypin 2 diabeteksen kaltainen sairaus.[8]
<ref>
-elementti; viitettä x
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä d
ei löytynyt