Eduskuntavaalit 1917

Eduskuntavaalit 1917

1916 ← 1.–2. lokakuuta 1917 → 1919

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan Äänestysprosentti 69,2 % 13,7 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Kullervo Manner Filip Saalasti Puolue Sosiaalidemokraatit Suomalainen Maalaisliitto Vaaliliitto Ei vaaliliittoa Suom–Nuor–KP Ei vaaliliittoa Saadut paikat 92 32 26 Paikkojen muutos 11 1 7 Äänet 444 670 299 516 122 900 Kannatus 44,79 % 30,17 % 12,38 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Eric von Rettig Puolue Nuorsuomalainen Ruotsalainen kansanpuolue Kansanpuolue Vaaliliitto Suom–Nuor–KP Ei vaaliliittoa Suom–Nuor–KP Saadut paikat 24 21 5 Paikkojen muutos 1 0 5 Äänet 299 516 108 190 299 516 Kannatus 30,17 % 10,90 % 30,17 %   Seitsemäs puolue   Johtaja Antti Kaarne Puolue KrTL Vaaliliitto Ei vaaliliittoa Saadut paikat 0 Paikkojen muutos 1 Äänet 15 489 Kannatus 1,56 %

Suomen kahdeksannet eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. lokakuuta 1917. Venäjän väliaikainen hallitus oli antanut määräyksen uusien vaalien toimeenpanosta sen jälkeen, kun vuonna 1916 valittu eduskunta oli säätänyt valtalain.^[1] Uudet vaalit oli määrätty manifestissa, jolla Venäjän väliaikainen hallitus oli 31.7.1917 hajottanut edellisen eduskunnan.^[2]

Helmikuun vallankumous ja eduskunnan hajottaminen johtivat poliittisten puolueiden ryhmittymiseen aiempaa selvemmin oikeistoon ja vasemmistoon. Vaalitaistelu käytiin tilanteessa, jossa Setälän tynkäsenaatti hoiti vain juoksevia asioita. Se ei pystynyt pitämään järjestystä maassa. Lakkoilu ja omavaltaisuudet olivat vaalien ajaksi vain tilapäisesti tauonneet. Vaaleissa porvarilliset puolueet muodostivat yhdessä sosiaalidemokraatteja vastaan suunnatun rintaman, mitä ei ollut aiemmin Suomessa tapahtunut.^[2]

Sosiaalidemokraatit lähtivät vaaleihin epäselvässä tilanteessa. Puolueen johto oli ilmoittanut, että edellisen eduskunnan hajotus oli laiton, mutta silti puolue valmistautui uusiin vaaleihin. Ehdokkaiden asettelussa valinnat kohdistuivat puolueen jyrkkää siipeä edustaviin henkilöihin maltillisten kustannuksella. Vaalitulos oli pettymys sosiaalidemokraateille, koska he menettivät enemmistöasemansa porvaripuolueille.^[2]

Uusia kansanedustajia olivat mm. Maalaisliiton Kusti Arhama, Vilkku Joukahainen, Bertta Leppälä ja Albin Manner, Suomalaisen puolueen Erkki Kaila, Nuorsuomalaisten Johannes Lundson, sekä RKP:n Ragnar Furuhjelm ja Emil Hästbacka. Näissä vaaleissa valittu eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta 1917 P. E. Svinhufvudin senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen.

1. ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
2. ↑ ^{a b c} Tanner, Väinö: Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen, s. 108, 122-125. Tammi, 1957.