Edvard VII | |
---|---|
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |
Valtakausi |
22. tammikuuta 1901 – 6. toukokuuta 1910 |
Kruunajaiset | 9. elokuuta 1902 |
Edeltäjä | Viktoria |
Seuraaja | Yrjö V |
Pääministerit |
Robert Salisbury Arthur Balfour Henry Campbell-Bannerman H. H. Asquith |
Syntynyt |
9. marraskuuta 1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kuollut |
6. toukokuuta 1910 (68 vuotta) Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
Hautapaikka | St. George's Chapel, Windsorin linna |
Puoliso | Kuningatar Alexandra ( 1863) |
Lapset |
|
Koko nimi | Albert Edward |
Suku | Saksi-Coburg-Gotha |
Isä | Prinssi Albert |
Äiti | Viktoria |
Nimikirjoitus |
Edvard VII (Albert Edward; 9. marraskuuta 1841 – 6. toukokuuta 1910) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari sekä ensin mainitun siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1901–1910. Hän oli edellisen monarkin, kuningatar Viktorian, ja prinssi Albertin poika. Hän oli myös ensimmäinen Saksi-Coburg-Gotha-sukuinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Hänen valtakautensa lukeutuu niin sanottuun edvardiaaniseen aikakauteen.
Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward.[1] Perheen kesken Edvardia kutsuttiin nimellä Bertie.[2]