Eerik Maununpoika | |
---|---|
Eerik Maununpojan sinetti. | |
Ruotsin kuningas | |
Valtakausi |
17. lokakuuta 1356 – 20. kesäkuuta 1359 (vastahallitsijana Maunu IV Eerikinpoika) |
Edeltäjä | Maunu Eerikinpoika |
Seuraaja | Maunu Eerikinpoika |
Syntynyt | 1339 |
Kuollut | 20. kesäkuuta 1359 |
Puoliso | Beatrix Baijerilainen |
Suku | Bjälbo |
Isä | Maunu Eerikinpoika |
Äiti | Blanka Namurilainen |
Uskonto | katolilaisuus |
Eerik Maununpoika, tunnettu myös nimellä Erik XII (1339–1359)[1] oli Ruotsin kruununprinssi ja Skånen herttua. Hänen vanhempansa olivat Norjan ja Ruotsin (johon Suomikin kuului) kuningas Maunu Eerikinpoika sekä kuningatar Blanka Namurilainen. Hänellä oli kolme siskoa, joista yksi selvisi aikuiseksi asti, ja veli, josta tuli Norjan kuningas Haakon VI Maununpoika.
Vuonna 1343 sovittiin Maunun ja Blankan hallitsemien maiden perimysjärjestys. Vanhemmasta pojasta Eerikistä tulisi Ruotsin kuningas isänsä jälkeen ja nuoremmasta, Haakonista, Norjan. Poikien äidistä Blankasta tulisi sijaishallitsija, mikäli jompikumpi perisi valtaistuimen alaikäisenä.
Perimysjärjestys vahvistettiin vuonna 1344 Ruotsissa Moran kivillä vaalilla ja Norjassa Bohusissa. Näin valtiot eriytyisivät eivätkä eriytyneet sukuhaarat voisi periä toisiaan. Kun Haakon saavutti täysikäisyyden vuonna 1355, hänet julistettiin Norjan hallitsijaksi nimellä Haakon VI. Maunu ja hän jakoivat Norjan hallintotehtävät. Eerikillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan valtaa näköpiirissään Ruotsissa, sillä isä oli vasta 39-vuotias ja lähes parhaassa miehuusiässään.