Elektronisieppaus eli K-sieppaus on radioaktiivisen alkuaineen hajoamismuoto, jossa ydin sieppaa elektronin muuntamalla protonin neutroniksi.[1] Ilmiötä esiintyy, kun atomiytimessä on protoniylijäämä sekä liian vähän energiaa positronin lähettämiseen ytimestä. Elektronisieppaus on vallitseva beetahajoamisen muoto raskailla alkuaineilla (Z>80), joilla sisäkuoren elektronit ovat lähempänä ydintä.
Ilmiön ennusti Gian-Carlo Wick vuonna 1934 ja sen havaitsi ensimmäisen kerran Luis Alvarez vuonna 1937.