| Emmi Jurkka | |
|---|---|
.jpg) Emmi Jurkka vuonna 1940 elokuvassa Miehen tie. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Emmi Irene Jurkka |
| Syntynyt | 21. huhtikuuta 1899 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 17. lokakuuta 1990 (91 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, teatterinjohtaja |
| Puoliso |
Eino Jurkka ( 1922; 1931) |
| Lapset | |
| Sukulaiset | |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1919–1980 |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
Pro Finlandia 1954 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Emmi Irene Jurkka (o.s. Bergström, vuodesta 1906 Tuomi; 21. huhtikuuta 1899 Helsinki – 17. lokakuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Jurkka teki rooleja näyttämöllä yli 80-vuotiaaksi asti. Hän näytteli myös elokuvissa ja televisiossa.
Emmi Jurkka oli suomalaisen näyttämötaiteen legenda, valloittavan valovoimainen ja monipuolinen näyttelijä. Hän teki harvinaisen monipuolisen ja pitkän teatteriuran, joka kesti yli kuusi vuosikymmentä. Teatteri nousi aina perhe-elämän yläpuolelle, ja Jurkkien lapset kasvoivat lähinnä kotiapulaisten hoivassa, sillä vanhemmat olivat harvoin kotona.[3]
Teatteriin Emmi Jurkan vei jo sukutausta: hänen isänsä suvussa oli näyttelijöitä ja sisaruksista kolme toimi teatterissa. Näyttelijät Valter ja Arvi Tuomi olivat hänen veljiään. Hänen puolisonsa Eino Jurkka oli näyttelijä, kaikki heidän kolme lastaan valitsivat urakseen näyttämön ja myös seuraavassa polvessa on näyttelijöitä.
Uransa aikana Emmi Jurkka näytteli yli kymmenessä teatterissa. Hän aloitti 16-vuotiaana harrastajateatterin avustajana. Kansan näyttämöltä hän sai ensimmäisen välikirjansa vuonna 1919. Tämän jälkeen hän näytteli Helsingin lisäksi Oulussa ja Viipurissa sekä Turun Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Vuonna 1931 hän siirtyi Helsinkiin Koiton Näyttämölle, jossa hän esiintyi joissakin miehensä Eino Jurkan ohjaamissa näytelmissä. Hän oli myös kiinnitettynä Suomen Kansallisteatterissa, Radioteatterissa ja Intimiteatterissa. Näyttämökiertueita hän teki eri puolille Suomea.
Intimiteatterissa Jurkka näytteli yhdessä miehensä ja poikiensa Sakarin ja Jussin kanssa. Myös Jurkkien tytär Vappu oli näyttelijä. Näyttelijä Rauli Tuomi oli hänen veljenpoikansa ja veljentytär Liisa Tuomi toimi niin ikään näyttelijänä. Hänen tunnettuja lapsenlapsiaan ovat Laura Jurkka, Mikko Jurkka, Timo Jurkka ja Ville Sandqvist.
Jurkan laajan näyttelijäsuvun oma, Helsingin ensimmäisiin kuuluva ja yhä toimiva huoneteatteri Teatteri Jurkka perustettiin 1953, ja Emmi Jurkka oli sen kantava voima ja johtaja 1953–1974 ja 1976–1981. Teatterissaan Emmi Jurkka esiintyi sekä näyttelijänä että ohjaajana. Hänen sydäntään lähellä olivat nuoret näyttelijät, joiden uran alkua hän halusi tukea. Jurkka esitti myös useita operettirooleja hurmaten muun muassa Iloisen lesken Sylva Varescuna 1970-luvulla. Vielä yli 80-vuotiaana hän esitti yksinpuheluita. Emmi Jurkan näyttelijänlaadulle oli ominaista, että hän ei juuri tarvinnut ohjaajaa, vaan hän rakensi roolitulkintansa sisältäpäin.[4]
Jurkka palkittiin vuonna 1954 Pro Finlandia -mitalilla, ja hän sai elinaikanaan paljon muitakin kunnianosoituksia. Vuonna 1977 hän sai yhdessä Ella Erosen kanssa ensimmäisen Ida Aalberg -palkinnon. Kirjailija Outi Pakkanen on kirjoittanut vuonna 1984 ilmestyneen elämäkerran Rakas Emmi.