Entente cordiale

Entente cordiale (ranskaa, ”sydämellinen yhteisymmärrys”) oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välinen liitto, joka muodostui 1904. Koska Yhdistynyt kuningaskunta ei virallisesti tehnyt liittosopimuksia, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä kumppanuutta kutsuttiin sydämelliseksi yhteisymmärrykseksi, ranskaksi L’Entente cordiale.

Muodoltaan entente ei ollut valtiosopimus, vaan pelkkä julistus, jossa on myös salaiset osuudet ja joka käsitti Pohjois-Afrikan jaon Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan kesken. Entente päätti Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kilpailun ja sai maat toimimaan yhdessä johdonmukaisesti kilpailussaan Saksan, Itävalta-Unkarin ja Italian muodostaman kolmiliiton kanssa sekä Venäjän tukemisessa Itävalta-Unkaria vastaan.

Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoasiainministeri Henry Petty-Fitzmauricen ja Ranskan Lontoon suurlähettilään Paul Cambonin 8. huhtikuuta 1904 allekirjoittama julistus ei virallisesti sisältänyt muuta kuin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan Marokkoa, Egyptiä, Siamia (Thaimaata), Madagaskaria, Uusia Hebridejä, Länsi- ja Keski-Afrikkaa sekä Newfoundlandia koskevien erimielisyyksien sopimisen, mutta yhteisymmärrys ja imperialistisen kilpailun lopettaminen Ranskan ja Britannian kesken loi kuitenkin edellytyksen ententeä pidemmälle menevälle yhteistyölle. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska tekivät sotilassopimuksen 30. huhtikuuta 1905^[1] ja laivastosopimuksen 16. syyskuuta 1912^[2].

1. ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 72. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
2. ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.