Erikoispikajuna oli VR-Yhtymän edeltäjän, Valtionrautateiden, käyttämä markkinointitermi Suomen suurimpien asutuskeskusten välillä liikennöiville nopeille henkilöjunayhteyksille. Kyseiset junavuorot tulivat aikatauluihin "Erikoiskiitojuna"-nimikkellä (EK) vuonna 1972. Erikoispikajunia niistä tuli vuonna 1973.[1] Erikoispikajunat liikennöivät Helsingistä Ouluun, Kontiomäelle, Joensuuhun, Jyväskylään ja Turkuun. Osalla erikoispikajunista on ollut markkinointinimi, tunnetuin näistä lienee Helsinki–Oulu-erikoispikajuna Lapponia. Aikatauluun tunnuksella EP merkittyjen junien suurin sallittu nopeus oli aluksi 120 kilometriä tunnissa, mutta nostettiin 140 kilometriin tunnissa vuonna 1981. Erikoispikajunien lisäksi liikennöi 1980-luvulla myös express-junat (EXP) Botnia Express Vaasaan ja Imatra Express Imatralle.[2]
Erikoispikajunat poistuivat aikatauluista 1990-luvun puoliväliin mennessä, jolloin ne korvattiin InterCity-junilla. Erikoispikajunat tekivät lyhytkestoisen paluun 1990-luvun lopulla, kun ns. viikonloppujunat muutettiin erikoispikajunavuoroiksi. Näitä vuoroja ajettiin kesään 2001 asti, jolloin hinnoilttelu-uudistuksen yhteydessä näistä erikoispikajunista tuli tavallisia pikajunavuoroja.[1]
- ↑ a b Rautatie-UKK (kohta 3.2.11) Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry ja Museorautatieyhdistys ry. Viitattu 13.10.2012.
- ↑ http://vaunut.org/sarja/2579 vaunut.org, viitattu 7.12.2019