Etana

Etana on nimitys, jota tavallisimmin käytetään kaikista täysin tai lähes kuorettomista maakeuhkokotiloista (Stylommatophora).^[1]^[2]^[3]^[4] Etanat eivät muodosta yhtenäistä taksonomista ryhmää, vaan monet eri maakeuhkokotiloiden kehityshaarat ovat itsenäisesti mennettäneet kuorensa evoluution myötä.^[5] Etanoiksi kutsuttuja lajeja on muun muassa siruetanoiden (Arionidea) ja harjaetanoiden (Limacidae) heimoissa. Toisinaan nimitystä etanat on kuitenkin käytetty myös maakeuhkokotiloiden lahkon suomenkielisenä nimenä, jolloin se käsittää myös kuorellisia lajeja.^[6]^[7]^[8] Kuorettomia merikotiloita kutsutaan merietanoiksi.

Muista kotiloista poiketen etanoilla ei ole kalkkikuorta, mutta niiden selässä on kalkkikilpi.^[7]

Suomessa esiintyvistä etanoista yleisin on metsäetana (Arion fuscus), suurin ukkoetana (Limax cinereoniger). Puutarhoissa tuhoa aiheuttavista etanoista huomattavin on valepeltoetana (Deroceras reticulatum).^[2]

↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 198–200. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4
↑ ^a ^b ”Kotilot ja etanat”, Otavan suuri ensyklopedia, 4. osa (Juusten–Kreikka), s. 3210–3212. Otava, 1978. ISBN 951-1-04658-6
↑ Tiainen, Jorma O: Koululaisen tietosanakirja, s. 335. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4045-X
↑ Leo Lehtonen, Pekka Nuorteva, Pertti Seiskari: ”Kotilot – kierteisiä kakkikuorta kantavia nilviäisiä”, Eläinoppi 2, s. 38. WSOY, 1972. ISBN 951-0-04903-4
↑ Sturm, Charles F. & Pearce, Timothy A. & Valdés, Ángel (toim.): The Mollusks: A Guide to Their Study, Collection, and Preservation, s. 263. Boca Raton, Florida: Universal Publishers, 2006. ISBN 1-58112-930-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 16.9.2019. (englanniksi)
↑ Tietosanakirja. 2. Confrater–Haggai, s. 876. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1910. Teoksen verkkoversio.
↑ ^a ^b ”Etanat”, Factum : uusi tietosanakirja, 2. osa (Dio–Håv), s. 122. Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6641-2
↑ ”Etana”, Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A–K). (Näistä lähteissä ei mainita nimeä maakeuhkokotilot, mutta yhtäpitävästi kaikissa kolmessa hakusanan ”etana” kohdalla esiintyy myös tieteellinen nimi Stylommatophora.) Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7

[Otava-1] Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 198–200. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4

[Ensyklopedia-2] ”Kotilot ja etanat”, Otavan suuri ensyklopedia, 4. osa (Juusten–Kreikka), s. 3210–3212. Otava, 1978. ISBN 951-1-04658-6

[3] Tiainen, Jorma O: Koululaisen tietosanakirja, s. 335. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4045-X

[4] Leo Lehtonen, Pekka Nuorteva, Pertti Seiskari: ”Kotilot – kierteisiä kakkikuorta kantavia nilviäisiä”, Eläinoppi 2, s. 38. WSOY, 1972. ISBN 951-0-04903-4

[5] Sturm, Charles F. & Pearce, Timothy A. & Valdés, Ángel (toim.): The Mollusks: A Guide to Their Study, Collection, and Preservation, s. 263. Boca Raton, Florida: Universal Publishers, 2006. ISBN 1-58112-930-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 16.9.2019. (englanniksi)

[6] Tietosanakirja. 2. Confrater–Haggai, s. 876. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1910. Teoksen verkkoversio.

[Factum-7] ”Etanat”, Factum : uusi tietosanakirja, 2. osa (Dio–Håv), s. 122. Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6641-2

[NS-8] ”Etana”, Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A–K). (Näistä lähteissä ei mainita nimeä maakeuhkokotilot, mutta yhtäpitävästi kaikissa kolmessa hakusanan ”etana” kohdalla esiintyy myös tieteellinen nimi Stylommatophora.) Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]