Germaaninen kantakieli

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Artikkeli sisältää perustettoman teorian germaanikansojen alkukodista.

Germaaninen kantakieli eli kanta­germaani on oletettu muinais­kieli, josta nykyiset germaaniset kielet ovat kehittyneet.^[1] Sitä ei pitkään tunnettu kirjallisista lähteistä, mutta myöhempi tutkimus on löytänyt jäänteitä sen myöhäismuodoista.^[2]

Yleisesti ajatellaan, että kielen alkukoti sijaitsi noin vuonna 700 eaa. niin sanotun Jastorf-kulttuurin alueella nykyisen pohjoisen Saksan ja nykyisen Tanskan alueilla. Jorma Koivulehto on esittänyt, että alkukoti on ulottunut tätä pohjoisemmaksi, mutta hänen ajatuksensa ovat saaneet lähinnä kannatusta Suomen tutkijayhteisöissä.^[3]

Eteläisessä Skandinaviassa arviolta 1700 eaa. – 600 eaa. vallinneen pohjoisen pronssikauden kulttuurin keskuudessa indo­eurooppalaisesta kantakielestä syntyi vähitellen germaaninen kantakieli.^lähde? Kieltä puhuttiin luultavasti noin vuosina 700 eaa.^[3] – 500 jaa. eli noin 1 000 vuoden ajan. Tuona aikana kantagermaani kuitenkin jo koki muutoksia. Loppuvaiheessa kanta­germaani oli jo luultavasti jakautunut murteisiin, joista osa hävisi kokonaan käytöstä ja osasta kehittyivät nykyään puhutut germaaniset kielet. Germaanisesta kantakielestä kehittyi esimerkiksi pohjoisgermaaninen kielimuoto, joka myöhemmin vaihtui kantaskandinaaviksi^[4].

Noin vuodesta 850 eaa. alkanen viileät säät saivat osan kansasta siirtymään nykyisen Saksan ja Alankomaiden alueille.^lähde? Osa väestöstä jäi Skandinaviaan sen nykyiseksi väestöksi, ja pohjoisgermaaniset eli skandinaaviset kielet kuten ruotsi, norja ja tanska periytyvät heiltä. Näin germaaniheimot saivat alkunsa ja tästä syystä saksa ja hollanti ovat ruotsia osaavan osittain ymmärrettävissä.

1. ↑ Finto: YSO: kantagermaani finto.fi. Viitattu 22.9.2022.
2. ↑ Bernard Comrie: The World's major languages, s. 69-70. New York: Oxford University Press, 1987. ISBN 978-0-19-520521-3 OCLC:13761218
3. ↑ ^{a b} Janne Saarikivi: Onko uralilaisen etnohistorian tutkimuksessa tapahtunut käänne? Monitieteisyys ja uudet teoriat itämerensuomalaisten kielten synnystä Valter Langin Homo Fennicuksen valossa. Multilingual Facilitation, 2021, s. 289. Artikkelin verkkoversio.
4. ↑ Kielen vuosituhannet - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 21.9.2022.