Granaatti on ryhmä silikaattimineraaleja, joita yhdistää kemiallinen koostumus X3Al2(SiO4)3 ja kuutiollinen kidejärjestelmä. Alumiinin tilalla voi olla myös rauta tai kromi. Granaattikiteet ovat tavallisesti rombidodekaedrin (12-tahokas) tai ikositetraedrin (24-tahokas) muotoisia. Granaatin kovuus on 6,5–7,5 Mohsin asteikolla ja sen läpinäkyvyys täysin läpinäkyvästä läpinäkymättömään. Granaattien väriasteikko on hyvin laaja: yleisimpiä värejä ovat punainen, keltainen, ruskea ja vihreä, mutta granaateissa esiintyy lähes kaikkia värejä sinistä lukuun ottamatta.[1] On löydetty myös granaatteja, jotka näyttävät päivänvalossa sinisiltä ja keinovalossa violetinpunaisilta.[2]
Granaatti on yleinen mineraali metamorfisissa kivilajeissa ja joissakin magmakivilajeissa.[1] Sitä esiintyy myös esimerkiksi upaesiintymissä pieninä rakeina ja palasina. Suomessa granaattia esiintyy myös yleisesti, ja sitä tavataan muun muassa punaisina läiskinä Lapin granuliiteissa, kiteinä Kalvolan nappikallion kiilleliuskeessa, Lapissa kullanhuuhdonnan yhteydessä ja uvaroviittikiteinä Outokummun kaivoksissa.[2]
Granaatti on todennäköisesti saanut nimensä latinan jyvää tarkoittavasta sanasta granatus, mikä viittaa mineraalin tyypilliseen rakenteeseen selkeästi erottuvina jyvämäisinä kiteinä. Granaatti on suosittu korukivi, mutta sitä käytetään myös hionta-aineena.[1]
Granaatista erotetaan kemiallisen rakenteen perusteella seuraavat kuusi tavallista mineraalia: pyrooppi, almandiini, spessartiini, grossulaari, uvaroviitti ja andradiitti. Niistä kolme ensiksi mainittua muodostavat omat ryhmänsä ja kolme viimeksi mainittua omansa.[2]