Haloperidoli
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
4-[4-(4-kloorifenyyli)-4-hydroksi-1-piperidyyli]- 1-(4-fluorifenyyli)-butan-1-oni | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N05 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C21H23NClFO2 |
Moolimassa | 375.90 (paljas haloperidoli) |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | n. 60–70 % (tabletit ja neste) |
Metabolia | maksan kautta |
Puoliintumisaika | 12–36 tuntia |
Ekskreetio | biliaarinen/virtsa |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
C |
Reseptiluokitus | |
Antotapa | suun kautta, lihaspistoksena |
Haloperidoli on butyrofenonipohjainen tyypillinen neurolepti, jota käytetään mm. skitsofrenian hoitoon. Haloperidoli on myynnissä Suomessa nimellä Serenase ja ulkomailla esimerkiksi nimellä Haldol sekä Haloperin.
Haloperidolin kehitti Paul Janssen vuonna 1958. McNeil Laboratories sai sille myyntiluvan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirastolta 12. huhtikuuta 1967. Se kuuluu WHO:n tärkeimmiksi määrittämiin lääkkeisiin[1].
Kun lääkkeen kehittäneen Johnson & Johnsonin haloperidoliin liittyvä patentti umpeutui, muut yhtiöt saattoivat alkaa myymään haloperidolilääkettä markkinahinnalla. J&J teki sen seurauksena lääkkeen molekyylirakenneteeseen minimaalisen pienen muutoksen, jolla ei ollut vaikutusta lääkkeen tehoon. Näin syntynyttä risperidoniksi nimettyä ainetta voitiin markkinoida uuden polven antipsykoottina.[2]. Sekä haloperidoli että risperidoni aiheuttavat potilaiden enemmistölle vahvaa lääkitystä vaativaa pakkoliikehtimistä ja vapinaa[3].