Harjujakso on harjuista, harjuselänteistä ja muun tyyppisten viimeisen jääkauden loppuvaiheessa jäätikköjokimuosdostumista syntynyt glasifluviaalinen kokonaisuus, jonka mittasuhteet maastossa voivat olla sadoista metreistä satoihin kilometreihin. Harjut ovat usein pitkiä, muutamasta metristä kymmeniin metriä korkeita ja sivuiltaan jyrkkärinteisiä, lajittueesta hiekasta, sorasta ja kivistä muodostuneita mäkiä. Erittäin pitkiä harjuja kutsutaan harjuselänteiksi ja ne ovat muinoin toimineet kylien välisinä kulkuväylinä. Harjujen korkeus voi niiden pituussuunnassa vaihdella suurestikin. Harjuselänteet voivat maastossa kadota järveen, kulkea veden alla järven pohjassa ja sitten nousta taas vastarannalla näkyviin. Savikkoalueilla harjuselänteet voivat sukeltaa saven sisään ja kulkea maan alla näkymättömissä, ja silti nousta toisaalla savisen maanpinnan yläpuolelle. Välillä harju voi kohota kymmeniä metrejä ympäristöään korkeammalle. Harjut muodostavat usein peräkkäin ja ne voivat silloin muodostaa kymmeniä kilometrejä pitkiä peräkkäisten harjujen tai harjuselänteiden ketjuja, joita on helpompi hahmottaa kartalta. Tällaisia harjujen ketjuja kutsutaan harjujaksoiksi.[1][2][3][4][5]
Harjujaksoihin kuuluviksi jäätikköjokimuodotelmiksi luetetaan myös jäätikköjoen muodostamat deltat, sandurit, laaksontäytteet ja saumamuodostumat. Harjujaksoissa harjujen välillä saattaa esiintyä myös subglasiaalisia uomia. Harjujaksoiksi ei lueta mannerjäätikön eteen syntyneitä reunamuodostumia kuten esimerkiksi Salpausselkiä, koska niiden syntymekanismi on erilainen.[1][2][3][4][5]
- ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäglasifluviaalinenei löytynyt - ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäpjei löytynyt - ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettägtk1ei löytynyt - ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäPSM_50ei löytynyt - ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäPSM_116ei löytynyt