Hellas (m.kreik. Ἑλλάς) eli Kreikka (lat. Graecia) viittasi antiikin aikana helleenien eli kreikkalaisten asuma-alueeseen.[1][2][3] Käsitykset Hellaan rajoista kuitenkin vaihtelivat, ja nimitys voitiin tulkita laajemmassa ja suppeammassa merkityksessä. Alun perin termi viittasi pieneen alueeseen Fthiotiissa, ja myöhemmin pääasiassa nykyisen Manner-Kreikan keskiosaan. Joskus mukaan luettiin myös eteläosa eli Peloponnesos.[2]
Tässä kuvataan Hellas-nimityksen historiaa ja sen rajoja sekä alueen antiikin aikaista maantiedettä yleisesti keskittyen Hellaan pääalueisiin, jotka olivat Thessalia, Akarnania, Aitolia, Fokis, Boiotia, Lokris, Euboia ja Attika, ja laajemmassa mielessä myös Peloponnesoksen Korinthia, Argolis, Akhaia, Arkadia, Lakonia ja Messenia.[2] Näiden alueiden maantiedettä ja poliittista historiaa kuvataan tarkemmin kunkin alueen sekä niiden polisten eli kaupunkivaltioiden omissa artikkeleissa.
Kaikkein laajimmassa merkityksessä Hellas saattoi viitata kaikkiin kreikkalaisiin poliksiin yhdessä, missä tahansa ne sijaitsivatkaan.[4] Tässä merkityksessä Hellaan aluetta käsittelee artikkeli antiikin Kreikan maantiede.
Hellaan asukkaasta käytettiin nimeä helleeni (Ἕλλην, Hellēn, fem. Ἑλληνίς, Hellēnis), monikossa helleenit (Ἕλληνες, Ellēnes). Latinaksi etnonyymi oli Graecus, ’kreikkalainen’.[2][5][6][7]