Hemoglobiini eli verenpuna (lyh. Hb)[1] (C2932H4724N828S8Fe4O848) muodostaa kolmasosan punasolusta. Se on rautapitoinen happea sitova[2] proteiini. Se kuljettaa punasolujen mukana pääosin happea, mutta jonkin verran myös hiilidioksidia. Hemoglobiinipitoisuuden määritys verinäytteestä kuuluu perusterveydenhuollossa useimmin tehtäviin verikokeisiin, sisältyen osakokeena perusverenkuvaan (PVK). Suomessa pitoisuus ilmoitetaan yksikössä grammaa/litra. Jos hemoglobiiniarvo on alle normaalin, kutsutaan tilaa anemiaksi. Suomessa vuonna 2003 käyttöön otetut kansalliset aikuisten (16 vuotta täyttäneet) viitearvot ovat miehillä 134–167 g/l ja naisilla 117–155 g/l.[3][4] Hemoglobiinin muoto muuttuu sen sitoessa happimolekyylejä. Tällöin hemoglobiinia nimitetään oksihemoglobiiniksi. Kun happea ei ole sitoutuneena hemoglobiiniin, sitä kutsutaan deoksihemoglobiiniksi. Deoksihemoglobiinin proteiiniosat sitovat hiilidioksidia.
Seuraavassa taulukossa on esitetty eri eläinlajien keskimääräisiä hemoglobiiniarvoja.[5]
Hemoglobiini (g/l) | |
Ihminen | 150 (mies) |
130 (nainen) | |
Nauta | 110 |
Sika | 127 |
Hevonen | 145 (lämminverinen) |
110 (kylmäverinen) | |
Siipikarja | 90 |
Koira | 150 |
Kissa | 115 |
Lammas | 118 |
Vuohi | 100 |