Hiisi

Hiisi on itämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnon pyhä paikka. Hiisi on tarkoittanut suomalaisessa kulttuurissa ennen kristinuskon tuloa kalmistoa tai kulttipaikkaa, esimerkiksi pyhää lehtoa.

Levittäessään uskoaan katolisen kirkon strategiana oli antaa vanhoille palvontapaikoille uudet merkitykset. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kirkkoja perustettiin hiisien ja pyhien lehtojen paikoille tai niiden läheisyyteen.^[2] Loput vanhat palvontapaikat kiellettiin ja näin demonisoituina niistä muotoutui kansan mielikuvissa pahojen olentojen tyyssijoja ja myös sanan hiisi merkitys muuttui tarkoittamaan persoonallista pahansuopaa henkiolentoa.^[3][2] Hiisistä muodostui ajan saatossa kansantarinoihin pieniä pahoja tai vähintään tuhmia olentoja, joiden kotipaikka oli myös nimeltään Hiisi tai joskus Hiitola. Metsähiisi ja vesihiisi olivat metsässä ja vedessä asuvia hiisiä, mutta myös sairauksien nimiä, kuten Viha. Monelle suomalaiselle tutussa lausahduksessa "painu hiiteen" hiisi-sana esiintyy merkityksessä 'kaukainen paikka' tai 'helvetti'.^[4] Toivotus on siis sama kuin "painu helvettiin", mutta merkitykseltään kuitenkin lievempi.^[5]

1. ↑ kuvaaja Väisänen Teemu: Lähde; Hiidenkallio, Huittinen www.finna.fi. Viitattu 15.5.2020.
2. ↑ ^{a b} Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko, s. 125–126. Gaudeamus, 2018.
3. ↑ Mikko Heikkilä: Birkan koivut vai Saksan karhu hiiden ja vesihiiden naapurina Pirkkalankylässä? Pirkan maan alta 15, 2018. Tampereen museot - Pirkanmaan maakuntamuseo. Artikkelin verkkoversio.
4. ↑ Koski 1970, s. 32–33
5. ↑ Koski 1970, s. 33–35