Back Rob AF فقميات Arabic فقميات ARZ Phocidae AST Spedol (Phocidae) AVK Əsl suitilər AZ اصل سۇ ایتیلر AZB Сапраўдныя цюлені BE Цюленевыя BE-X-OLD Същински тюлени Bulgarian
| Hylkeet | |
|---|---|
 Kirjohylje (Phoca vitulina) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: |
Hylkeet Phocidae Gray, 1821 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Hylkeet[1] (Phocidae) on eväjalkaisiin kuuluva vedessä elävien petoeläinten heimo, johon kuuluu 19 nykyisin elävää lajia. Heimosta on käytetty yleisesti myös nimeä varsinaiset hylkeet,[2][3] erotukseksi korvahylkeistä (Otariidae). Suomessa säännöllisesti tavattavia hyljelajeja ovat norppa ja halli eli harmaahylje. Kirjohylje on Suomessa satunnaislaji.
Hylkeet ovat kehittyneet maalla elävistä lajeista, varsinaiset hylkeet luultavasti saukon kaltaisista eläimistä.[4]
Ulkomuodoltaan hylkeet ovat sileitä ja pulleita. Ruumiinrakenne soveltuu sulavaan vedessä liikkumiseen. Ranteesta ja kämmenestä ovat muodostuneet etuevät ja nilkasta ja jalkaterästä takaevät. Evät ovat heikot, eikä niitä voi käyttää apuna maalla liikkumiseen. Hylkeet liikkuvatkin maalla siten, että ne siirtävät painoa rinnan ja vatsan varaan. Erotuksena lähisukulaisistaan korvahylkeistä, joihin kuuluvat muun muassa merileijonat, varsinaisilla hylkeillä ei ole ulkoisia korvalehtiä. Varsinaisten hylkeiden uiminen tapahtuu evien ja ruumiin takaosan sivuttaissuuntaista liikettä apuna käyttäen.lähde?
Hylkeet ovat useimmiten väriltään harmaan ja ruskean sävyisiä. Ihossa on usein tummia täpliä. Joidenkin lajien poikaset ovat syntyessään valkoisia tai kullanruskeita. Hylkeet syövät katkarapuja, kalmareita ja kaloja, isot hylkeet myös merilintuja ja pienempiä hylkeitä. Saalistaminen tapahtuu veden alla. Hylkeet näkevät vedenpinnan alapuolen hämäryydessä hyvin suurten silmiensä avulla.lähde? Paksu ihonalainen eristävä rasvakerros suojaa kylmältä merivedeltä.[5]
Kookkain hyljelaji on etelänmerinorsu, joka on suurimmillaan lähes viisi metriä pitkä ja painaa 2 400 kilogrammaa. Pienin hylje on norppa, joka on noin 120 senttimetriä pitkä ja painaa 45 kilogrammaa.lähde?
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet luomus.fi. 2008. Viitattu 7.11.2010.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 230 ja 262. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ Halkka, Antti; Miettinen, Kaarina ym.: Kotimaan luonto-opas, s. 366. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19804-8
- ↑ Etelämantereen eläimiä, s. 115
- ↑ blubber National Geographic Society. Arkistoitu 28.8.2022. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)