![]() | |
Isoniatsidi
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
Pyridiini-4-karbohydratsidi | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | J04 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C6H7N3O |
Moolimassa | 137.14 g/mol |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 171,4 °C |
Liukoisuus veteen | 140 g/l |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Proteiinisitoutuminen | 0-10% |
Metabolia | hepaattinen |
Puoliintumisaika | 2–5 tuntia |
Ekskreetio | renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Oraalinen, intramuskulaarinen |
Isoniatsidi, isonikotinylhydratsidi (INH) on tuberkuloosilääke. Se tuli käyttöön vuonna 1952 ja on käytössä edelleen. Isoniatsidi on nikotiinihapon johdos. Usein suositaan yhdistelmähoitoja, ja niin sanottu ensilinjan tuberkuloosin kemoterapia on ollut kolmen lääkkeen yhdistelmä, yhdistelmähoito eli multiterapia: INH + PAS (para-aminosalisyylihappo, aminosalyyli) + SM (streptomysiini, joka on antibiootti). Ne otettiin käyttöön samana vuonna 1944.[1]