Itsetuhoisuus

Itsetuhoisuus on pyrkimystä ja käyttäytymistä itsensä vahingoittamiseksi tai tarkoituksellisen henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Itsetuhoisuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden käsitteistä ei ole kansainvälistä yksimielisyyttä. Itsetuhoisuuteen kuuluvat itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta, itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset.^[1]

Itsetuhoisuutta esiintyy usein erilaisten mielenterveysongelmien, esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja psykoosisairauksien, yhteydessä. Psykoosisairauksissa itsetuhoisuus liittyy usein psykooseihin, joissa esimerkiksi potilas saattaa kuulla ääniä, jotka kehottavat häntä vahingoittamaan itseään. Usein muissa tapauksissa itsetuhoisuus liittyy hankalaan tilanteeseen, johon henkilö saattaa hakea ratkaisua/mielihyvää itseään vahingoittamalla. Itsetuhoisuus saattaa olla myös avunhuuto, jolla henkilö yrittää saada huomiota ja täten apua ongelmaansa.^[2] On kuitenkin näyttöä siitä, että itsetuhoisuudella, joka on oire psyykkisistä vaikeuksista, ei välttämättä ole selkeää kommunikatiivista merkitystä.^[3]

Itsetuhoisuuden muotoja ovat muun muassa:

• Itsensä viiltely tai muu vahingoittaminen esimerkiksi käsivarsiin, sääriin tai kaulaan
• Itsensä polttaminen esimerkiksi tupakantumpilla tai sytyttimellä
• Lääkkeiden tai päihteiden väärinkäyttö muussa kuin päihtymistarkoituksessa
• Tahallinen varomattomuus liikenteessä
• Itsensä pahoinpitely

Itsetuhoisuuteen liittyvät ilmiöt yleistyvät selvästi nuoruusiässä, ja itsetuhokäyttäyminen on yleisintä 15–19-vuotiailla.^[4] Noin kolmasosa itseään vahingoittaneista uusii tekonsa vuoden sisällä, jollei heitä auteta.^[5] Selvästi itsetuhoinen henkilö tulisikin ohjata psykiatriseen hoitoyksikköön.^[6]

Itsensä vahingoittaminen on haastavaa käytöstä ja viestii stressistä.

1. ↑ Lönnqvist ym., s. 673.
2. ↑ Nuoren itsetuhoisuus Spekula. 2002. Oulun lääketieteellinen kilta. Arkistoitu 3.4.2007. Viitattu 1.5.2009.
3. ↑ Murrosvuo, Jaana & Simola, Sanna: Nuoren kokemus viiltelystä ja siihen liitetyt merkitykset. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2003. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2003924345+ Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 1.5.2009.
4. ↑ Pelkonen, Mirjami & Strandholm, Thea: ”Itsetuhoisuus.” Teoksessa Viialainen, Riitta (toim.): Nuorten mielenterveyshäiriöt : Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille, s. 126. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2013. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-647-2++ISBN 978-952-245-646-5 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 3.8.2023.
5. ↑ Self-harm Joulukuu 2008. BBC Health. Arkistoitu 23.4.2010. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
6. ↑ Grönvall, Ursula: Nuoren pienikin itsetuhoisuus on huomioitava Mediuutiset. 30.3.2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 1.5.2009.