 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| James Potkukelkka | |
|---|---|
 James Potkukelkka postimerkkiautomaatilla aikoen ostaa siitä kondomeja. |
|
| Luoja(t) | Pirkka-Pekka Petelius |
| Näyttelijä(t) | Pirkka-Pekka Petelius |
| Ensi- esiintyminen |
Pulttibois (1990) |
| Henkilötiedot | |
| Sukupuoli | mies |
| Suhteet | |
| Tutut | Niilo Olli Hääppönen |
James Potkukelkka on Pirkka-Pekka Peteliuksen luoma ja näyttelemä hahmo,[1] joka esiintyi vuosina 1990–1992 MTV:n sketsisarjoissa Pulttibois ja Manitbois. Hänen tunnettu huudahduksensa oli "Apuva!"[1] Pulttibois-sarjan esittäminen aiheutti 1990-luvun alussa "apuva!"-huudahduksen yleistymisen[1] erityisesti lasten keskuudessa.
Ensimmäiset James Potkukelkka -sketsit olivat parodioita vanhoista "varokaa heikkoja jäitä" -valistusfilmeistä. Aluksi James joutui jonkinlaiseen omituiseen kiipeliin, kuten jumiin pysähtyneisiin liukuportaisiin tai hissin oven väliin, josta hän ei tyhmyyttään päässyt pois. Kun James alkoi huutaa apuva!, paikalle riensi Aake Kallialan esittämä retkeilyasuinen Niilo Olli Hääppönen, joka lähestyi Jamesia lattialla ryömien ja kiskoi hänet pois pulasta köydellä, samalla tavalla kuin jäihin pudonnut kiskotaan ylös. Lopuksi Hääppönen tarjosi Jamesille voileipiä ja maitoa. Myös hahmojen vaatetus on suoraa lainaa 70-luvun "heikkoja jäitä" -filmistä: James Potkukelkan ulsteri, ylisuuret silmälasit ja baskeri sekä N. O. Hääppösen retkeilyasu, reppu ja absurdin korkea villapipo.
Sarjan edetessä James Potkukelkka alkoi elää omaa elämäänsä ja sketsin alkuperäinen parodialuonne hävisi. N. O. Hääppösen ja J. Potkukelkan suhde muuttui monipuolisemmaksi: Hääppöstä mm. ärsytti suunnattomasti Jamesin virheellinen kävelytyyli, jota hän yritti korjata naruterapialla. James tapasi myös muita Pulttibois-vakiohahmoja, kuten Kallialan esittämän Arvid-mannen, joka yritti päästä Vermon raviradalle.
James Potkukelkka kommunikoi lähes pelkästään toistuvien hokemien avulla. James lausuu (tai huutaa) apuvan kutakuinkin "apuva!" tai "apuuuvva!". Myös pitempi muoto "aa-aa-aa-apuva!" sekä rytmitetty huuto "apuva, apuva, aa-puu-va" ovat esiintyneet sarjoissa. Muita James Potkukelkan usein kuultuja lausahduksia olivat mm. "jaha", "eh-he-he", "rouva on hyvä vaan", "tuttavallisesti [mitä sitten tekeekään] hän" sekä "yök" ja "nam". Myös osuva lausahdus "happi loppuu, pierettää" on Jamesin sanaisen arkun parhaimmistoa. Tämän fraasityypin muunnoksista mainittakoon Potkukelkan eräässä sketsissä käyttämä "putki loppuu, pakottaa" sekä toinen variaatio "heppi loppuu, hävettää". Erityisesti Manitbois-sarjan aikana sananmuunnokset rikastivat Jamesin jo sinänsä erikoista kielenkäyttöä: kepupullo - pupukellolähde?
Kun James Potkukelkan hahmo nousi suosituksi, alettiin sarjaa paheksua siitä, että ihmiset alkoivat huutaa turhaan "apuuva". Tämän pelättiin johtavan vääriin hälytyksiin tai todellisten hälytysten huomiotta jättämiseen varsinkin Itä-Suomessa. Sarjaa jopa syytettiin eräästä yksittäisestä hukkumistapauksesta ja väitettiin, etteivät muut ihmiset olleet reagoineet hukkuvan avunhuutoihin koska luulivat hänen pilailevan. Juuri tämän vuoksi apuva-huuto vaihtui sarjan edetessä ruotsin kielen kaltaiseen muotoon "hjelppivä". Kuitenkaan näitä sketsejä, joissa James huutaa "hjelppivä", ei tehty kuin seitsemän, ja niiden jälkeen hahmo alkoi jälleen toistaa "apuva" -huutoa.
James Potkukelkan "tunnussävelmä", joka soi monen sketsin alussa hänen koikkelehtiessaan paikalle, on Edwin Eugene Bagleyn National Emblem -marssi.
- ↑ a b c Heikkinen, Susan: Sketsofrenia – Sata suomalaista sketsihahmoa, s. 180–181. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-610-5