Jiaqing 嘉慶帝 | |
---|---|
![]() | |
Kiinan keisari | |
Valtakausi | 9. helmikuuta 1796 – 2. syyskuuta 1820 |
Edeltäjä | Qianlong |
Seuraaja | Daoguang |
Syntynyt |
13. marraskuuta 1768 Vanha kesäpalatsi, Kiina |
Kuollut |
2. syyskuuta 1820 (51 vuotta) Rehen palatsi, Kiina |
Puoliso |
Xiaoshurui Xiaoherui |
Suku | Aisin-Gioro |
Isä | Qianlong |
Äiti | Xiaoyichun |
Keisari Jiaqing, myös Kiaking tai Jen-tsung'[1] (kiin. 嘉慶帝, 13. marraskuuta 1768 – 2. syyskuuta 1820), alkuperäiseltä nimeltään Yongyan (kiin. 永琰), oli mantšulaisen Qing-dynastian seitsemäs keisari ja viides tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1796–1820.
Jiaqing oli keisari Qianlongin poika. Valtakaudellaan hän asetti syytteeseen Heshenin (和珅), Qianlongin korruptoituneen suosikin, yritti palauttaa valtakunnan entiseen voimaansa ja pitää kurissa oopiumin salakuljetuksen Kiinaan.